Check This Out!

Hei huomatkaapas tuo ---> 

Tuossa oikeassa yläreunassa onpi kysely teille. Kun mä olen täällä jo räpättäny niin paljon, niin alkaa välillä lyödä tyhjää, että mistä räpättäisin seuraavaksi. Toiveita saapi heitellä! Sit jos valkaa sen viimesen vaihtoehon, niin olis kauhian kivvoo, jos uskaltais vielä kertoo, että mitä se "jottain ihan muuta" sitte niinkusta olisi. Jos ei uskalla omalla nimellään heittää, niin heittäkää anonyyminä, vaikka en mie täällä kettään listi tai pure. Ainakaan hirveen kovaa. Paitsi jos on yhtä hottis ku Bill Kaulitz niin sit kyllä saatan vähä näykätä. 

Eniten vituttaa...

Tällä hetkellä se, että huomiseksi lupaa taas melkein hellekeliä. Siis hei nyt vittu oikeesti. Melkein koko kesän oli ihan ryssänhelvettikelit. Jos ei ollu kylmä, niin sit oli semmonen nihkeenkosteenhikinen, kunnon aurinkoiset hellepäivät oli tosi harvassa. Mikä helvetin pakko niitten lämpimien kelien on sitten alkaa nyt, kun pitäisi olla töissäkin?

Ja ei, minä en valita siksi, että makaisin mieluumin rannalla, kun olisin töissä. Minä valitan vain ja ainoastaan siitä syystä, että minä inhoan sitä kuumuutta töissä. Ensinnäkin. Jos on lämmin ilma, tulee helposti hiki. Ja minähän hikoilen, kun huora kirkossa. Mä sitten vihaan sitä. Töihin kun ei sattumoisin voi iskeä sitä samaa hellemekkoa tai hihatonta tunikaa päällensä, mikä päällä voi ihan hyvin hillua kotona ja  miksipä ei kaupungillakin. Töihin verhoudutaan mielellään t-paitaan ja hameen alle laitetaan leggarit. Ainakin minä laitan, jos on kyse tommosesta farkkuministä. 

Sit kun tulee hiki, niin minä ainakin näytän ihan hirveeltä. Mun kastuu kainalot, selkä, takapuoli, naama ja joka ikinen taive ja kurvi, mitä mun ruumistaani löytyy. Naama muuttuu punaseksi ja näytän ihan keitetyltä kinkulta, aah kuinka seksikästä. Mä sitten vihaan sitä ominaisuutta. Mä olen aina ollu kova hikoilemaan, ihan pikku kakarasta asti. Iskä, BigBro ja jopa Neela on ihan samanlaisia hikiperseitä. Että jopa sillon oon hikoillu, kun Mustajärven Pate keikalla, kun oon painanu reilut 50kg ja ollu oikeesti hyvässä kunnossa. 

Sen lisäksi, että näytän herkulliselta, niin jossain vaiheessa alan taatusti myös haista. Mun kengät ainakin haisee hyvin äkkiä ihan raadolle ja kunnolla hikoillessa haisee ihan taatusti paitakin, siitä ei oo kahta kysymystä. Koita siinä sitten töissä viihtyä ja ennen kaikkea taata muidenkin viihtyvyys, kun meikäläinen haisee, kuin kolme viikkoa tyhjentämättä ollut jätesankko.

Että niinkun perkele. Mä niin odotan niitä kelejä, kun voi vetää tennarit jalkaan ja hupparin päälle. Sit vielä farkut siihen, niin jopa helpottuu vaatekriisit. Ei tarvii pohtia, että näkyykö tästä vaatteesta hikiset kainalot, paistunko tähän tai ryllöttääkö mun mahani tässä. Ei, en todellakaan pukeudu aikuismaisen trendikkäästi ja tyylikkäästi, minä pukeudun mukavasti ja sillä tyylillä, minkä koen itelleni sopivan. Mä meen talvella kollareissa, hupparissa ja villasukissa töihin, että saan ulosmennessä vetää toppapöksyt ja talvitakin siihen päälle. 

Sit ois kiva, kun illalla olis kans jo niin viileä, että lenkille vois mennä ilman pelkoa lämpöhalvauksesta tai siitä, että hikoilee ittensä kuiviin tonne pururadalle. Ja okei, kun edelleenkin kerran jaksan miettiä, että miltä siellä lenkillä näytän niin... Puhisen siellä jo muutenki sen kuuluisan keittokinkun näkösenä, niin sit jos lämmintä on joku vitun kakskytäkaks, niin hikoilen jo sillon, kun vedän lenkkareita jalkaan. Joo joo, eihän mua siellä pururadalla kukaan kato, lenkillehän ne muutki on sinne tullu, eikä ihmettelee yhen läskin hikoilua. Mut silti, voi ne joku kattoakin. Ja taivastella kotonaan, että hitto mikä pullataikina mua lenkkeili vastaan äsken. 

Mulla ei taida nyt olla oikein mikään hyvin. Ois siis varmaan syytä pistää kone kiinni ja painua maate. Niin ja ainiin. Mie inhoon sitä, kun suihkussa alkaa saippuidoa varpaita ja kumartuessa pylly osuu kylmään kaakeliseinään.Iu mikä tunne!

Arki

Ja minä sitte vihaan tiskaamista. Yksi kamalimmista asioista, mitä ihminen voi kotioloissa joutua tekemään. 

Kello on kohta kahdeksan, mä olen tullu töistä, käyny ruokakaupassa, laittanu safkaa, syöny ja tiskannu noita faken astioita. Lenkillekin ois pitäny ehtiä, mutta väliin jäi tällä kertaa. Jos meinaan haluta saada unta ennen aamuyötä, niin en tosiaan lähde lenkille enää tähän aikaan, pumppaa adrenaliini liian hyvin muuten vielä siihen aikaan, kun pitäs kaatua peiton ja tyynyn väliin. 

Että niin. Duunit alko. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ensimmäinen päivä töissä oli tosi kiva. Iltiksen puolella meillä on ainakin niin huippu työporukka, että ei paljo parempaa vois enää toivoa! Että jos nyt loppus se kyräily, kyttääminen ja toisten arvostelu. Että miten voikin työilmapiiri keventyä ihan hirveesti yhden ihmisen siirtyessä kokonaan pois. Kukaan ei painosta, uhkaile, pomota tai arvostele toisten työntekoa enää. Ihan huippua. Tähän asti sen vaan kiltisti kesti, kun ei oikein tienny paremmasta. Nyt, kun siitä ikävästä ihmisestä on päästy eroon, niin koko homma tuntu satamiljoonaa kertaa miellyttävämmältä!

Niin no, odotellaanpa sitten, että mitä huominen tuo tullessaan, kun lapsetkin tulee kouluun. Ai niin! Oli tänään yks surun aihe! MrHot ei enää jatkanu sijaisuuttaan tuolla meillä. Buhuu. Okei, pidemmän päälle varmaan ihan hirveän hyvä juttu, mutta mutta mutta... Jotain silmänruokaa hei! 

Posti oli tänään tuonu kaks kolmesta kirjasta, jotka mä loman loppumisen kunniaksi tilasin itelleni. Tänään voinkin siis pyllähtää hyvissä ajoin sänkyyn noitten kanssa ja koittaa saaha ihmisten aikaan untakin. Vähäsen mua kyl jo väsyttäis juu... 

Mut niin. Koulut alkaa. Eli ajelkaahan varovasti, liikenteessä on paljo pieniä ekaluokkalaisia! 

HowDoYouDo

...ja läski liikkuu!

Mä en tunne mun jalkojani. Mä sitten otin ja tempasin käydä lenkillä! Sillai niinku lähinnä ajattelin käydä kokeilemassa, että mitenkäs tuo reippailu kulkee. Hyvinhän se kulki, porhalsin pururadalle melkein puolijuoksua. 

Ensimmäinen kuolema meinasi tulla siinä vaiheessa, kun pääsin sinne stanan purtsille. Voi jeesus ja sen äiti, minkä persereenin siinä saa vetää, että pääsee sinne kuntokierrokselle! Reidet huusi hoosiannaa ja minä puuskutin kun höyryjuna, mutta ylös asti pääsin. Ja pääsin sen lenkin ympäri, jaksoin jopa hölkätä vähäsen. 

Mut hei, mun keuhkot ei meinannu räjähtää kertaakaan! Tämä ei kyllä johdu siitä, että oisin kulkenu hitaampaa, kun normaalisti. Että taitaa tuo savuton elämä tosiaan tehdä ihan hyvää. Suurinta tuskaa kyllä tuotti se lenkille lähteminen. Juu, minä todellakin olen niitä ihmisiä, ketkä tuskailee vartin verran lenkille lähtiessään että mitä hittoa mie paan päälleni. Ensinnäkään, en halua kuolla kuumaan. Toisekseen, en halua myöskään kylmettyä. En halua, että läskini tursuavat koko maailman nähtäville, ja lisäksi haluan, että niissä vaatteissa on hyvä kulkea. Hitto mitä välineurheilua toki touhu on!

No, suht sopivat löyty. Siitä syntyikin sitten seuraava ongelma. Yhdessäkään vaatekappaleessa ei ollu kunnon taskuja. Okei, hupparin avotaskuun uskalsi heittää mp3-soittimen, mutta avaimia tai siripirejä en. Onneksi ukkelipukkeli on joskus saanut jonain kaupanpäällisenä semmosen hassun rannekukkaron, minkä minä nappasin käyttöön. En kyllä tiijä, että kenenkä ranteeseen se oli suunniteltu, kun mulle se meinas olla liian iso vaikka laitoin sen nilkan ympärille. Mutta ainaki pysy hätävarahiilarit ja avaimet tallessa! Puhelin oli pakko jättää kotiin, mutta eipä onneks ollu kukaan kaipaillu. 

Sitä vaan kelailin tuolla porhaltaessani, että kuhan tulee syksy ja pimee, niin voi olla aika hiljasta, että mua tonne metän keskelle saa. Main kanssa voitais pyrkiä käymään lenkillä, mutta sit jos yksin meen tästä niin tonne en kyllä mee. Tiijä mitä mörköjä sinne mettään pesiytyy, kun tulee pimee! Eikä oo yhtään liioteltua kyllä vähän katellakaan ympärilleen, ainahan sitä kaikenmaailman hulluja riittää lenkkipolkujenki puskiin lymyilemään. Että siinä mielessä kyllä se puhelin ois aika tärkee verme lenkillä mukana. Ja mielellään valmiiksi kädessä... No joo. Ei pie maalata piruja seinille. 

Mutta että tuota joo. Kävin tänään kaupungilla ja piipahdin parissa vaatekaupassa. Täytyypi sanoa, että nähtyäni oman kuvajaiseni muutamaan kertaan peilistä ei ole tehny mieli karkkia tai mitään muutamaan mässyä! Eikä myöskään tarvinnu kovin kauaa pohtia, että meenkö lenkille vaiko en. Voi hyvä jumala sentään, kuinka sitä ihminen voi päästää ittensä tämmöseen kuntoon. Mä olen onnistunu kasvattamaan itselleni niin hemaisevan, esteettisen ja eroottisen kaljamahan, että ihan silmiin sattuu ihteeki. Tai makkaramahan, minä kun en tuota kaljaa juo. 

Onneksi meidän vaaka on rikki.

Ja kyllä muuten vaan kummasti panin töppöstä toisen eteen, kun napeista soi ämyrit kaakossa korviin tämä: