Tällä hetkellä se, että huomiseksi lupaa taas melkein hellekeliä. Siis hei nyt vittu oikeesti. Melkein koko kesän oli ihan ryssänhelvettikelit. Jos ei ollu kylmä, niin sit oli semmonen nihkeenkosteenhikinen, kunnon aurinkoiset hellepäivät oli tosi harvassa. Mikä helvetin pakko niitten lämpimien kelien on sitten alkaa nyt, kun pitäisi olla töissäkin?
Ja ei, minä en valita siksi, että makaisin mieluumin rannalla, kun olisin töissä. Minä valitan vain ja ainoastaan siitä syystä, että minä inhoan sitä kuumuutta töissä. Ensinnäkin. Jos on lämmin ilma, tulee helposti hiki. Ja minähän hikoilen, kun huora kirkossa. Mä sitten vihaan sitä. Töihin kun ei sattumoisin voi iskeä sitä samaa hellemekkoa tai hihatonta tunikaa päällensä, mikä päällä voi ihan hyvin hillua kotona ja miksipä ei kaupungillakin. Töihin verhoudutaan mielellään t-paitaan ja hameen alle laitetaan leggarit. Ainakin minä laitan, jos on kyse tommosesta farkkuministä.
Sit kun tulee hiki, niin minä ainakin näytän ihan hirveeltä. Mun kastuu kainalot, selkä, takapuoli, naama ja joka ikinen taive ja kurvi, mitä mun ruumistaani löytyy. Naama muuttuu punaseksi ja näytän ihan keitetyltä kinkulta, aah kuinka seksikästä. Mä sitten vihaan sitä ominaisuutta. Mä olen aina ollu kova hikoilemaan, ihan pikku kakarasta asti. Iskä, BigBro ja jopa Neela on ihan samanlaisia hikiperseitä. Että jopa sillon oon hikoillu, kun Mustajärven Pate keikalla, kun oon painanu reilut 50kg ja ollu oikeesti hyvässä kunnossa.
Sen lisäksi, että näytän herkulliselta, niin jossain vaiheessa alan taatusti myös haista. Mun kengät ainakin haisee hyvin äkkiä ihan raadolle ja kunnolla hikoillessa haisee ihan taatusti paitakin, siitä ei oo kahta kysymystä. Koita siinä sitten töissä viihtyä ja ennen kaikkea taata muidenkin viihtyvyys, kun meikäläinen haisee, kuin kolme viikkoa tyhjentämättä ollut jätesankko.
Että niinkun perkele. Mä niin odotan niitä kelejä, kun voi vetää tennarit jalkaan ja hupparin päälle. Sit vielä farkut siihen, niin jopa helpottuu vaatekriisit. Ei tarvii pohtia, että näkyykö tästä vaatteesta hikiset kainalot, paistunko tähän tai ryllöttääkö mun mahani tässä. Ei, en todellakaan pukeudu aikuismaisen trendikkäästi ja tyylikkäästi, minä pukeudun mukavasti ja sillä tyylillä, minkä koen itelleni sopivan. Mä meen talvella kollareissa, hupparissa ja villasukissa töihin, että saan ulosmennessä vetää toppapöksyt ja talvitakin siihen päälle.
Sit ois kiva, kun illalla olis kans jo niin viileä, että lenkille vois mennä ilman pelkoa lämpöhalvauksesta tai siitä, että hikoilee ittensä kuiviin tonne pururadalle. Ja okei, kun edelleenkin kerran jaksan miettiä, että miltä siellä lenkillä näytän niin... Puhisen siellä jo muutenki sen kuuluisan keittokinkun näkösenä, niin sit jos lämmintä on joku vitun kakskytäkaks, niin hikoilen jo sillon, kun vedän lenkkareita jalkaan. Joo joo, eihän mua siellä pururadalla kukaan kato, lenkillehän ne muutki on sinne tullu, eikä ihmettelee yhen läskin hikoilua. Mut silti, voi ne joku kattoakin. Ja taivastella kotonaan, että hitto mikä pullataikina mua lenkkeili vastaan äsken.
Mulla ei taida nyt olla oikein mikään hyvin. Ois siis varmaan syytä pistää kone kiinni ja painua maate. Niin ja ainiin. Mie inhoon sitä, kun suihkussa alkaa saippuidoa varpaita ja kumartuessa pylly osuu kylmään kaakeliseinään.Iu mikä tunne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti