Mistä tunnen mä ystävän

Mua väsyttää, mutta samalla mä käyn ihan järkyillä kierroksilla. Loppu taas viikonloppu ihan liian äkkiä, enkä olis millään malttanu lähtee Marken luota himaan. Siis voi elämä sentään, mie en oo varmaan ikinä darrapäivänä nauranu niin paljon, kun mie nauroin eilen! Ei miulla kyllä ees mitään hirveetä darraa ollu, kerran tuli niin hirvee pahoinvoinnin aalto, että piti halata pyttyä. Mut hei, halasin sentään pyttyä, enkä lennättäny pitkin seiniä!

Meinaan täältä voi jokainen käydä lukemassa tarinan darrasta ja elävästä elämästä. Että olis kyllä naurattanu, jos Marke ois purjonnu ittensä päälle. Vaan nauratti vielä vähän lisää, kun muidu purjosi mun päälle, sekä sänkyyn, että vielä lattiallekin. Mutta sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä! Saapi siis sattua meillekin. Että niin, mistä tunnet sä ystävän. Siitä, että voit huoletta yrjötä sen päälle, eikä se edes vaivaudu hermostumaan. Taputtaa olkapäälle ja halaa ja sanoo, että kyllä tää tästä, oota mie käyn siivoomassa itteni niin siivotaan sit tää kämppä loppuun. Lisäksi toki nauraa ihan vitun räkäsesti koko viikonlopun koko äksidentille.

Näin kyllä viime yönä niin häiriintyneitä unia, että vaikka ei mikään hirvee liskojen yö ollukaan, niin unet oli kyllä sen mukaisia. Mä nimittäin oli Marken kans pyydystämässä heinäsirkkoja jossain helvetin heinikossa, kun se oli hommanni itelleen rotan, mikä söi niitä sirkkoja. Sen jälkeen mun piti laittaa ne taskuuni, mistä ne kaikki heinäsirkat sitten karkasi johonkin. En sitten tiijä, että mitenkä sitten siirryttiin siihen, että seuraavaksi olin panemassa BB-Tommin kanssa. Mikäs siinä, olihan se ihan mukavaa. 

Mutta tuli muuten tossa Mansea kohti ajellessa moneen kertaan kiiteltyä, että onneksi toi Isäntä otti noi talventulotoitotukset vähän vakavammin, kun minä. Se tosiaan vaihdatutti meidän autoon talvitassut alle viime keskiviikkona, juurikin siitä syystä, että sitä talvee oli jo povailtu. Oisin meinaan ollu perjantaina kusessa ja pahassa, jos oisin kesärenkailla päästelly tuolla menemään. Lunta tuli ihan maan helvetisti Turun päässä ja oli kyllä aika liukasta. Onneksi selkeni keli jo ennen puoltamatkaa, ois muuten tullu itku ajellessa. Eipä sillä, jos ei ois talvirenkaita ollu, niin ois tullu kyllä junailureissu. 

Totesinpa tuossa, että nyt ku oon tän flunssan takia joutunu pitämään jo aika pitkän tauon ton juoksukoulun kanssa, niin taidan alottaa koko paskan suorilta alusta. En vaan maha vielä huomenna uskaltaa, sen verran miehekästä rykimistä on ollu ilmassa. Samoin mun ääni, varsinkin nauraessani kuulostan ihan merihevoselta. Todella eroottista.

Talavi tulloo!

Hyvää synttäriä Markelle! 

No siinähän kävi just niin, kun mitä minä veikkasin. Nimittäin otin ja unohin ne Marken synttärit. Oon minä aika vitun kohtelias, aamulla tekstailen ja voivottelen vaikka mitä asiaa, vaan en hitto soikoon niitä synttäreitä muista. Sitte, kun avaan facebookin ja huomaan, että armas aviomieheni oli onnittellut, niin mun päässä alko kellot soimaan. Voi tauti, että muuten hävetti! Huomenna voin sit kruunata tän kaiken taivastelemalla tovin ja kysymällä sitten, että niin paljonkos sie nyt täytitkään?

Miun yskä on vähän pahentunu. Nyt oon siinä vaiheessa, että rykäseminen tekee vähän kipeetä ja kuulostan merileijonalta yskiessäni. Todella eroottista, eikö vain? 

Mut oon silti menossa huomenna bailaamaan! Laukku on pakattu, ainakin vaatteita pitäs olla ihan omiksi tarpeiksi viikonlopun ajaksi. Aamulla pitää sit muistaa meikit ja muut vastaavat tykötarpeet. 

Niin ja täällä sataa lunta! Joko pitäs lähtee hiihtämään?

Ois jo perjantai

Mulla oli hiuslakka loppu. Tai siis, sitä oli vielä tippa pullon pohjalla, vaan se tippa tuli pihalle, kun minun piti tietenkin testata, että tuleeko sieltä mitään ulos. Tämä johti sitten siihen, että minun piti lähteä hakemaa uutta hiuslakkaa, koska minä en voi mennä huomenna töihin, ellei minulla ole hiuslakkaa. Mun tukka ei siis asetu muuten. Tai asettuu, mutta lässähtää heti. Nykyään on pakko tunkea extrapaljon lakkaa, kun lättään heti aamusta pipon päähäni ja hiukset pääsee mukavasti muhimaan siellä alla. 

Noh. Tunsin oloni rikolliseksi jo kotiovelta lähtiessä. Mitä jos tulee joku työkaveri vastaan? Joo, kyllä sairaslomalla saa kaupassa käydä! Ja varsinkin, kun on seuraavana päivänä menossa töihin niin ihan varmasti saa mennä. Mutta se tunne, mikä itelle tulee, voi tauti. 

No, suuntasin Skanssiin, kun se taitaa olla lähin paikka, mistä tota lakkaa saa. Ois ihan armottomasti himottanu kävellä sinne, mutta ehkä viisaampaa jättää mokoma väliin tälleen flunssan jälkimainingeissa. Räkä lentää edelleen, aivastuttaa ja kurkku on välillä vähän arka, mutta ihan mä alan kunnossa olemaan. Viime yönä nukutut 10 tunnin yöunet teki ihmeitä.

Hain sitä hiuslakkaa ja huomasin, että lindexillä oli muotoilevat alusasut tarjouksessa. Eli suomeksi sanottuna, sai 20% halvemmalla niitä läskinlitistyskalsareita, millä huijataan kaljamaha piiloon. Okei, olihan semmoset kalsongit pakko saaha, jos mä vaikka haluun perjantaina laitaa Berliinistä ostetun rievun päälleni baariin ja jos oikein muistan, se saattoi kaivata jotain korsetin kaltaista alleen. 

Lindexillä pyöriessäni päätin sit samalla sovittaa parit rintaliivit. Ja voi tauti, taas kerran mä sen opin. Rintsikoitten ostaminen on jostain niin perseestä ja syvältä sieltä! Siinä tulee kuuma, epätoivo ja tuska, kun mikään ei tunnu hyvälle. Mä aloin ihan vakavissani siellä kopperossa harkita, että hommaan jotkut puolen litran silarit, niin sit mä voin ostaa ne suurimmat avaruuskypärät, mitkä siitä puljusta löytyy ja homma ratkastu. Tai sitten mä haluan johonki tissien piennenysleikkaukseen, niin voin sit katella joitakin kivan värisiä ja kuvioisia, missä koot loppuu johonki b-kuppiin. 

Löysin mä nyt onneks parit kivat, joten se tuskailu tuotti lopulta tulosta. Mutta mikä parasta, sittarista löyty sitä profeelin ihanaa kaakaota! Ostin sitä kuus purkkia jemmaan, nam nam nam! Tungin vahingossa koriini eka jotain maitokahvin makusta sotkua, luojan kiitos tajusin sen jo siellä kaupassa. Ois muuten tullu ihan pirun iso itku kotona, minä kun en maitokahvia juo, hyi yök. Jos joskus oon kahvia jostain syystä juonu, oon vetäny sen mustana. Maitokahvin hajuki inhottaa. Lapsena mä aina työnsin teen sekaan sokeria ja maitoo ja ihmettelin, että miten kukaan voi tämmöstä juoda. Sit mä jätin sen maidon pois ja taisin olla parikymppinen, kun jossain join teetä ihan ilman yhtään mitään ja ylläripylläri, sehän maistu ihan hyvälle.

Musta on tainnu tulla aikuinen, kun kaurapuuro on hyvää ja teetäki kuluu kuppitolkussa. Niin mä ainaki lapsena ajattelin, että kai niitä sitte aikuisena oppii syömään ja juomaan. Mut South Parkista en oo oppinu tykkäämään, vaikka lapsena mietin,että ehkä mä sit aikuisena käsitän... Ei, en muuten käsitä. Hyi yök.

Mä en jaksa oottaa, että perjantai tulis. Oon varmaan töissä koko päivän ihan sekoboltsi, kun vaan odotan, että kello tulee pykälään ja saan lähtee lätkimään.

Snif!

Juu en oo menos tänään juoksemaan! 

Hitto soikoon, yöllä heräsin ainaki kolmesti, kun yskin ihteeni hengiltä ja sattu ihan joka kohtaan. Aamulla oli ihan pieksetty olo, kuumemittari näyttiki sitte semmosia lukemia, että jäin kotiin ja makaan vielä huomisenkin. On kyllä vähä rikollinen olo, kun ei oo mitään 38 asteen kuumetta ja silti oon kotona, mutta en mä kyllä duunissakaan olis tässä kunnossa selvinny. 

Oon käyttäny kyllä sillä tapaa hyödykseni tätä kotona makaamista, että oon pessy pyykkiä. Nyt, kun tiijän, että ainaki kaks päivää on lenkkivapaata, niin tungin kaikki lenkkivaatteetki koneeseen. Samoin laitoin mun paremman tuulitakin pesuun, kun huomenna en oo sitä mihinkään tarviimassa. 

Kotona oli satanu lunta. Onneks Silin ei ollu just tarvinnu lähtee synnyttää, kun niitten autossa on kesärenkaat ja sitä lunta on vissiin satanu useempi sentti. Se on nyt Nessun kanssa motissa kotonaan, BigBro oli loikannu iskän kyytiin, että oli päässy töihin. Isukin autossa kun sattuu olemaan kesärenkaina kitkat. Mänsesterissäki oli tullu lunta, mutta ei täällä rannikolla vaan vielä. Isäntä aiko käydä vaihdattamassa talvirenkaat huomenna tai viimestään torstaina, että mä en rusikoi autoa viikonloppuna Tampereelle mennessä. Että ei musta väliä, kuhan auto säilyy kunnossa. 

Mun kurkkuun sattuu. Mulla on kolme askia vicksejä, pannullinen muumi-teetä ja strepsilsejä. Siihen päälle buranaa, niin eiköhän tästä selvitä. Aamulla elin jossain houreissa varmaan, kun tekstasin Markelle kaks kertaa samaa asiaa. Yritin aamulla nukkuaki, mut ei siitä mitään tullu. Päivällä simahin sitte, mut heräsin pää märkänä puoltatuntia myöhemmin, kun olin ihan varma, että täällä sisällä hiippaili joku.

Mä olin yöllä ihan paskanjäykkänä kauhusta, kun heräsin yskimään ja niistämään. Mä olin ihan varma, että täällä piilottelee jossain joku sarjamurhaaja tai joku muu sairas pervo, enkä uskaltanu nousta sängystä mihinkään. Kannattanee varmaan jatkossa jättää Rizzolit ja Islesit kattomatta, jos sillä sarjalla on tuommonen jälkiseuraus. Ei se kyllä oikeestaan ollu edes kamalan pelottava, mutta se kirja, mistä eilinen jakso kerto, on ihan kamala. 

Mun tekee ihan hirveesti mieli Profeelin kaakaonmakusta proteiinijuomaa. Eli suomeksi sanottuna, vanhaa kunnon pillikaakaota! Olin eilen taas jonku sortin mainonnan uhri ja haksahin ostamaan sitä, kun siwassa se oli niin sopivasti tyrkyllä. Isäntä ei ollu k-kaupasta löytäny, eli toisinsanoen noi purkit ei oo kävelly heti sisälle astuttaessa vastaan, niin ei oo varmaan sen kummin jaksanu katellakaan. 

Onko taas vähä alkkisolo?

Viimeset kolme päivää on tehnyt tupakkaa mieli aika paljonkin. Mä oon taas miettinyt, että kaipaanko mä sitä nikotiinin tuomaa hyvää oloa vai yksinkertaisesti sitä tapaa. Mä vaan haluaisin niin mennä teemukin kanssa parvekkeelle ja polttaa yhden savukkeen. Eilen junassa mä kaipasin tupakkaa ihan hillittömästi, vaikka mulla oli kirja, neule ja läppäri mukana, ettei ainakaan tekemisen puute ollut. 

Eilenkin mä junassa pohdin useaan otteeseen, että tolleko mäkin haisin, kun mun ohi kulki joku, joka oli hetki sitte viihtyny siinä savua täynnä olevassa röökiloosissa. Että kyllä se mun nokkaan haisee ja pahalle, mutta silti mun tekee toisinaan mieli. Enkä tiedä, että tekeekö mieli vaan sitä tapaa vai ihan oikeesti tupakkaa. 

Hassua vaan, kun mä olen silleen omasta vapaasta tahdostani lopettanu ja se oli helppoa, niin nyt ihan viime päivinä mun mielessäni on tupakka pyöriny enemmän, kun varmaan koko lopettamisen jälkeen yhteensä. Ei mun siis mitään semmosia fiiliksiä ole, että pitäs oikeesti taistella ittensä kanssa, etten mee ja osta sitä tupakkaa. Kai tää vaan on joku vaihe, oon nimittäin viime aikoina nähny tupakoimisesta untakin tavallista enemmän. 

Karkkia ei oo viime aikoina tehny mieli. Viikonloppuna tuli kotopuolessa kyllä syötyä vähä enemmän ja vähemmän epämääräsesti, mutta paino ei ollu kyllä ottanu ihteensä yhtään.

Mua alkaa pikkuhiljaa keljuttaa tää flunssanpoikanen. Mun kurkkuun sattuu, mutta iltaan mennessä se yleensä helpottaa. Aamulla ja pitkälle päivään tuntuu siltä, että mulla on vähintään joku angiina tai raastinrauta kurkussa, mutta nytki alkaa olla aika jeesfiilis. Skippasin kyllä tän päivän juoksulenkin ja sen sijaan reippailin keskustasta kotiin. Meen sit huomenna juoksee, jos tää olo on yhtään kivempi.

Mun pitäis mennä suihkuun. Oikeastaan mun pitäis olla jo pitkälläni, kun aamulla on taas kuudelta herätys, vaan kun. Telkkarista alkaa Rizzoli ja Isles. Mun on ihan pakko valvoa ja kattoa ainakin se ensimmäinen osa, että tiedän jatkossa kannattaako vaivautua. Kuolen sit huomennaki väsymykseen töissä, mut sittepähän kuolen. Mulla on kaikki Tess Gerritsenin kirjottamat kirjat, missä noi kaks naista seikkailee, niin pakko nähä ne telkkaristakin. Toivottavasti ei käy samalla tapaa, kun Maria Kallion kanssa, että kirjana tykkään ku hullu puurosta, mut telkkarisarja oli ihan perseestä. 

Mä en malta odottaa viikonloppua Markella on nyt tässä viikolla synttärit (okei, mä en nyt taaskaan muista, että mikä päivä!) ja me mennään juhlimaan niitä perjantaina. Ja ollaan muuten sitten ihan maan vitun päissään. Perjantaina on ainaki Fat Ladyssa jotain Halloween häppeninkiä, ja jos pukeutuu joksikin niin pääsee ilmatteeksi sisään. Eli jos menee alasti, niin ainaki joutuu maksamaan. Se hyvä puoli tossa toki on, että jos näyttää valmiiksi möröltä kotoota lähtiessään, niin voi baarin ovella sanoa pukeutuneensa möröksi tai halvan näköiseksi. 

Ei tosiaan olla mitään naamiaisfaneja kumpikaan. Ollaan niin pellejä jo normielämässä ja arjessa, ettei enää jaksa kiinnostaa mikään halloweenpukeutuminen. Mulla on kyllä niin jäätävä vaatekriisi,että oksat pois. Vähänkö muuten nolottaa siinä fätin ovella, jos ne päästää ilmatteeksi sisään luullessaan, että meikäläinen on pukeutunu joksiki haudasta nouseeksi, vaikka itse olen kuvitellut näyttäväni niin vitun hyvälle. 

Onnea mulle, taas kerran.