Mä olen ihan poikki. Ensimmäinen normaali maanantai takana ja minä meinaan nukkua istualleni. Ja voi että mua sitten jakso ärsyttää kuunnella, kun Toimistokuukkeli marisi tauoistaan pomolle. Kun mä haluaisin pitää tässä ja tuossa ja kun mä olen koko ajan siinä lapsessa kiinni jota avustan ja...
Kuule. Annapa mie kerron jottain. Minäkin haluisin pitää taukoni keskellä päivää. Mieluiten joku välkkä, että ehtis vähä työkavereitaki nähä. Minustakin olis kiva ehtiä istua alas teemukin kanssa. Niin, ja niin minä, kuin muutama muukin, ollaan kiinni niissä omissa avustettavissamme koko päivä. Kun nyt ei oo ketään, joka pystyis tauottamaan kaikkia.
Että on se varmaan raastavaa, kun työaikana ei enää ehdikkään pitämään kahta välituntia taukoja ja surffailemaan naamakirjassa samalla. Mulla oo tommoseen ollu ikänä aikaa. Että kehtaakin sitten vielä valittaa. Ja voi voi, kun nyt sattui käymään niin, että Toimistokuukkelin on oltava viiteen asti töissä. Mutta kun minun pitäisi tulla kahdeksaksi, kun minua siellä luokassa tarvitaan niin mitenkäs... Hitto soikoon, sinä et oo kenenkään henkilökohtainen avustaja, joten sinun työaikasi ei voi määräytyä sen mukaan, miten joku lapsi tulee töihin.
Lisäksi, jos saat valtaosan palkkasi iltapäivätoimen puolelta, sinne sinun tuntisikin sijoittuvat sitten. Miten se voi olla niin ylivoimasen vaikeeta ymmärtää, kun kaikki muut sen tuntuu ymmärtävän, mutta ei Toimistokuukkeli. Sit ku on niin paljon vaivaa ja sairautta ja voi voi, kun työaikana ei saisi mennä lääkäriin. Kuule, minä tiedän senkin. Oon kuitenkin jo viis vuotta tehny tätä hommaa täyspäiväsenä, toisin kun eräät. Siihen viiteen vuoteen kun sumplit sen, että kolmesti vuodessa on käytävä d-kontrollissa, niin onnea mulle.
Että voi vittu sentäs, miten se osaa olla hankalaa. Kuten nyt huomaatte, helppoa se ei tunnu olevan mullakaan. Mua vaan rassaa se, että yks ei mitenkään kykene toimimaan niitten ohjeiden mukaan, jotka hänelle annetaan. Sit, kun koitat tehdä jotain työvuorolistan kaltaista paprua seinille mistä näkyy, että kuka on mihinkin aikaan paikalla niin sitä joko a) kuvitellaan, että minä määrään mihin aikaan hänen on oltava töissä, b) taivastellaan, että mitenkäs minä nyt kahville ehdin, kun sinä tulet vasta tuohon aikaan iltikseen tai c) ollaan ihan helvetin pihalla koko ajan ja ihmetellään työkavereille, että mitenkäs ne minun työvuoroni menivätkään. Voi naamapalmu sentään.
Raaka fakta on sekin, että jos tullaan kymmeneksi töihin ja työaika on 7h ja 39 min, kotiin ei voi lähteä kolmen aikaan. Ei, vaikka olisi perjantai. Ja jos joskus on jotain erityisentärkeäähuippuasovittua menoa, niin sitten siitä asiasta pitää jutella työkavereitten kanssa. Neuvotella, että voisiko joku tuurata ja sen jälkeen keskustella asiasta esimiehen kanssa, että passaako tämä siihenkin suuntaan.
Että anna minun kaikki kestää. Okei, kyllä mua päivällä jo naurattikin, kun seurasin esimiehen ilmeitä, kun se kuunteli Toimistokuukkelin selityksiä ja taivasteluja. Samalla tein sen huomion, että samaiset palaverit ei ole koskaan aikasemmin ollu noin vapautuneita, rentoja ja onnistuneita. Ketään ei ketuttanu, kukaan ei kiristelly hampaitaan eikä kellekkään tullu kesken palaverin semmoista oloa, että mitä helvettiä toi yks tyranni oikein sepittelee esimiehen edessä.
Loppuunsa siis kuitenkin mieluummin vaikka kaks Toimistokuukkelia, kun yhtään tyrannia. Mut väsyttää silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti