Okei. En tainnut olla minä, kenelle tuo tupakoimattomuus on ongelma tässä taloudessa. Oli meinaan niiiiiiin herttainen ja ihana ja suloinen ja rakastettava Isäntä tänään vastassa, kun tulin Marken luota kotiin. Kolme päivää kuulemma ollu tupakoimatta, ja käytös oli jotain niin persereikää, kun vaan olla ja osaa. Että juu, jos välttämättä haluat riidellä, niin mikäs siinä sitten. Mutta elä ala mua syyttelemään jostain ihan ihmeellisistä jutuista. Loppuviimeksi sitten piti kiukuta siitä, kun minä olen lomalla ja hän joutuu menemään töihin. Okei? Mäkin meen maanantaina?
Minä en saa lauantaina lähtä auton kanssa liikkelle, kun hän just sitä tarvii. Minä kuulemma vaan kitisen, jos en saa autoa tiettynä päivänä viikossa käyttööni. Ja kuulemma asiasta olisi ehkä voinut keskustellakin, mutta kun hän tietää, että minä vaan kitisen. Selvä. Ja sitten vielä kehtaa mul ylpeillä, että hän on ollu kolme päivää ilman röökiä. Haista kuule paska, minä olen ollu viikon. Ai niin, ja olen kuulemma ilkeilly hänelle sillon, kun lopetin tupakoinnin. Oon metelöiny tääl yöllä, kattonu telkkaa ja puhunu puhelimeen. Hyi mua.
Siis nyt vittu oikeesti. Oonko mä tietämättä naimisissa jonku saatanan sekopään kanssa, jolla ei oikeesti oo kaikki purut samassa kasassa tuolla korvien välissä? Vai saako kaikki miehet joskus tommosia ihmeellisiä kohtauksia? Tai ihmiset, ketkä koittaa lopettaa tupakointia? Tupakointi kannattaa kyllä lopettaa, koska tupakka tappaa. Vaan saattaa käydä terveydelle vaaralliseksi äkänen akkakin, jos sitä tarpeeksi huvikseen ärsyttää.
Että voi kyllä, kyllä rakastan, myötä ja vastamäessä. Haistapa samalla toki vittu, ja koita yön aikana kasvaa vähän aikuiseksi. Toivottavasti sitten painut viikonloppuna sinne mökillesi ja pidät siellä ihan vitun hauskaa. Minä ainakin nautin täällä, kun ei tarvii kuunnella vittujakaan sun kitinöitäsi, vaan saan olla ihan omassa rauhassani. Niin ja peeäs, tuu vasta sit ylpeilee mulle sillä savuttomuudellas, kun et tarvii tota nikotiinipurkkaa, mitä oot näköjään vetäny jo levyllisen.
Että olisihan aikuinen mies toki osannut puhelimessa jo kertoa, että elä tuu tänään kotiin, kun mä en osaa olla muuta, kun ilkeilevä paskanaama. Tai sitten se nimenomaan tarvisi sitä riitakumppania. Muuten paska, mutta kun toi mulkku alottaa sit sen mököttämisen ja kääntää kaikki minun syyksi. Koita siinä sitten jostain jutella. Ah, tässähän saa verenpaineensa uudestaan nousemaan. Vittu tätä paskaa ja niin päin pois. ♥
5 kommenttia:
Hehe, ihanaa raivotekstiä :D. Tiedän tunteen kun mene hermo. Kyllä ihmiset ylipäätänsä osaa olla ihan raovostuttavia ja hirveitä, mutta voin kuvitella että toi rääkin lopetus on just tän kaiken syy. Ja mitä tohon niksapurkkaan tulee niin sitä pitääkin syödä joku vuosi, ennen kun on oikeesti turvallisilla vesillä röökin suhteen. Että anna popsia vaan. Oma miekkonen lopetti röökin polton just purkan avulla.
Zemppiä. Kiva lukea että muillakin kiukutellaan välillä typeristä jutuista...vaikak ei sen puoleen kyllä mä itekin osaan :D hehe.
siis juu, hyvä vaan ku vetää tota nikkispurkkaa, vedelköön toki rauhassa. Mut turha mulle tulla pätemään, että on ollu kolme päivää ilman, mä taisin kuitenkin ehkä selvitä vähän helpommalla. Ainakin alun. :D Mulle on ihan se ja sama, että lopettaako ja jos lopettaa, niin miten sen hoitaa, kunhan ei mulle urputa jatkuvasti samaan malliin. Saan muuten oikeesti hakeutua johonki anger managementiin, että pysyn järjissäni ja ukko pysyy hengissä.
Toisille se röökittömyys on rankempaa. Ite oon toisina päivinä kun oon polttamatta ihan normaalioloissa joskin vähän väsyneempi ja masentuneempi, toisinaan taas se pari tuntiakin ilman nostaa sellaset raivonhiet päälle että tekee jokaista vastaantulevaa ja suunsa aukaisevaa motata turpaan. Että joo, kannattaa vaan olla siitä ylpeä että se on ollu JO 3 päivää polttamatta, koska se oikeasti on iso juttu. Etenkin sitten jos pystyy töissä ollessa olemaan ilman, johon varmaan oleellisesti se tupakka kuuluu myös osana. Kotona nyt voi ihan hyvin olla hipsimättä sauhuttelemaan ja voidella vaikka itelle vielä yhen leivän ja tuijottaa pari jaksoa jotakin sarjaa ja vielä pari ja vielä pari... mutta vittu kun on kohilla töissä se tauko jolloin on aina sen rauhoittavan syöpäryijyn vetäny naamariin ja saanut 5 minuuttia olla ajattelematta vituttavia työasioita niin... kyllä taas tavarat lentelee jos häiriintyy oma rutiini ja jääkin välistä. Kyl se kestämistä on olla ilman eikä kannata sitä toisen naamaan hieroa että itellä meni ekat päivät niin helposti.
Ite syön työpäivinä 0-3 purkkaa riippuen vähän miltä tuntuu. 2 poltan aamulla ennen töihin menoa, 2 ruokiksella ja sitte sen jälkeen kotona mitä meneekään. Joskus ei tuu ees röökiä ajateltua ja 5 tuntia hujahtaa ennen ruokista ihan vettä vaan, toisinaan oottaa aivot ristissä kahvitaukoa että voi sen teen huitasta naamariin ja sen jälkeen heittää tyynyn naamaan.
Melkeen voisi sähkötupakkaa suositella jos tupakointi on tosi iso osa arkirutiinia, saa mentyä vaikka työkavereiden kanssa hetkeksi puhumaan paskaa. Sellasen varmaan ite hommaan, jos joskus lopettelen. En kyllä sisällä vetäis koska röökaamiseen kuuluu se että mennään pihalle hetkoseksi tyhjentymään ajatuksista.
Niksipurkassa on se että vaikka sitä suositellaan jauhamaan ihan riittävän aikaa niin myös siihen voi jäädä koukkuun. Entinen koulukaveri ei pystynyt 7 vuoden purkansyönnin jälkeen vielä vähentämään 2 mg:stä 1 mg:hen kun meinasi pää pettää heti alkuunsa.
Meillä on kummallaki se etu, ettei oo koskaan tullu duunissa poltettua. Minä poltin ennen aamusin ~ 2-3 tupakkia ennen töihin menoa, työpäivä ilman ja kotona meniki sit illalla useampi. Nyt lomalla ollessa sitä tupakkia palo sitte vähä enempiki...
Toki se on mahtia, kun on voinu olla jo sen kolme päivää ilman. Mulle ne ekat kaks päivää oli pahimpia ja edelleenki odotan, että vieläkö täs jotain hirveitä nikkiksiä tulee.
Että kyllä mie hitto soikoon ymmärrän, että tiukkaa tekee ja röökiä tekee mieli niin maan vitusti. Vaan minuun on ihan turha sitä kiukkuaan tulla purkamaan, varsinkaan keksimällä jotain ihan vatipäisiä juttuja. Nytkin varmaan hakkaan näppistä liian kovaa, ettei persereikä saa nukkua rauhassa.
Että enpä tiedä. Tulee olee vaikeet ajat edessä, jos ton ukon tupakoinnin lopettaminen tulee olemaan tämmöstä.
Ukoilla on vähä semmonen että tarvitaan sitä kannustusta ja rohkaisua ja ihailua. Koska siis on tosi vaikea myöntää että on vaikea olla - siis myöntää että tuntee sitä alakuloa. Siksi on helppo olla mieluummin vihainen ja suuttua joka asiasta kuin miettiä ja rauhoittua ja kalkattaa puhelimessa koko kylälle että kyllä tuntuu nyt ikävältä. Ei se tarkoituksella ole ilkeä perseeseen ammuttu karhu kuitenkaan. Mahdollisesti todella syvällä tiedostamattomassa sisimmässään sitä itse tajuamatta sinua syyttelee kylläkin niistä oloistaan, siehän sitä oot kuitenki tainnu innostaa lopettamisen suuntaan. Joten sun syytä kaikki hänen kurjuutensa on! :---o
Eiköhän ne olot helpota (ehkä jo helpottaneet?), mutta tärkeetä vois olla sellanen että teette yhdessä asioita. Sellaisia minkä aikana ei tarvi jutella, mutta puuhaa riittää niin ettei ajatukset harhaile parvekkeelle. Elokuviin menemistä, vaikka yhessä ulkona liikuskelua, turvallista on olla ihmistenilmoilla niin ei kehtaa koko ajan äyskiä. Kun tilanne on rauhotettu niin etkö vois vähän silleen rauhallisesti avautua siitä kuinka hankalalta ne kaks ekaa päivää sitten tuntui, kehua vähän ja odotella sitten josko sais niitä kokemuksia vähän jaettua ja sydäntä kevennettyä.
Tupakanlopettamista en ite oo parisuhteessa kokenut, mutta ainakin tää lähestymistapa on toiminu muuten kun näkee että joku asia on perseellään. Yleensä ukon kanssa keskustellaa samalla kun katotaan telkkaria, ei sille mitään omaa aikaa piä varata tai ei ainakaan saa mitään ulos suustaan. Pitää olla mahollisuus miettiä vastauksiaan ja olla välissä vaikka tuntikin hiljaa ennenkun jatkaa taas juttua.
Meillä porukat ei kauheesti juttele toisilleen, koska juur on tätä että äitiä vituttaa iskän kiukuttelu ja se ettei se koskaan sano mitään, mutta kun ei iskä osaa sanoa. Ei se tiiä mistä aloittaa eikä se koe että on turvallista muuta kuin kiukutella, jos sen tunteita vähätellään ja lytätään heti kun alkaa avautumaan. Itehän oon ihan samanlainen, siksi en paljoa juttele asioistani. Ettei vaan torjuta. Sami on ainoo ihminen jolle osaan luontevasti purkaa, koska se tietää miten vaikeeta se mulle on avata suutani eikä ala pulputtaa päälle omia juttuja niin että oma pinna alkaa paukkumaan ja tavarat lentää.
Et no eipä taas muuta, toivottavast teil kotitilanne (ja muut jutut) helpottaa.
Lähetä kommentti