Mitäs sit

Niinpä niin. 

Ukko tuli eilen terassin kautta kotiin. Ei siinä mitään, ei se missään huppelissakuppelissa ollut kotiutuessaan. Mut siitä mie en enää tykänny, kun se kippasi kitaansa muutaman oluen ja ryntäsi puoli yheksän korvilla vielä Prismalle hakemaan lisää. No, sinänsä se ja sama, mie painoin aika aikaseen nukkumaan, niin ei oo kyllä mitään hajua, että miten hökkerössä se on tääl säätäny. Sen verran kävin hereillä, kun se tuli nukkuu, että kielsin sulkemasta partsin ovea. Oisin muuten tukehtunu siihen vanhan viinan hajuun, mikä tääl ois aamulla leijunu.

No, sitten koitti tämä aamu. Minä muistaakseni tiistaiaamuna männä viikolla totesin, että tämä huusholli on siinä kunnossa, että viikonloppuna siivotaan. Ja mitäs tekee meidän isäntä? Makaa tietenkin sohvalla ja marmatus alkaa samantien, kun minä rupesin siivoamaan. Voi voi, kun väsyttää. Juu, väsyttää varmaan, oisko kannattanu jättää muutama olut juomatta eilen?

Minä en tykkää siitä, kun se juo. Tai siis minä en tykkää siitä, kun se juo silloin, kun minä olen tässä näkemässä. Minua ei haittaa, jos se juo pari-kolme-neljä kaljaa, kun ei se nyt niistä mitenkään humalaan tuu. Mut sit jos aletaan olla hiprakassa, niin en tykkää. Ei sillä, että mun sitä tarviis pelätä, mutta minen vaan tykkää. Okei, sen jälkeen, kun se kerran meinasi panna tuhannen kännissä koko kämpän paskaksi, minä en luota sen juomiseen. Sit sen lisäksi siitä vaan tulee helposti niin saatanan idiootti, kun on vähän humalassa, että ihan oikeesti hävettää. Se on jotenkin niin säälittävää, kun toinen luulee olevansa hauska, mutta on todellisuudessa ihan tautisen nolo. 

Nyt on sitten taas ärhennelty siis. Mut ainakin koko huusholli on siivottu. Vaan sen lisäksi minä oon äyskiny, tiuskinu ja kironnu, kun on ottanu kuuppaan niin ankarasti. Mulla on tainnu olla vähän huono päivä. Tässä kohtaa joku vois varmaan kysyä, että miksi mä en lähde menemään tai pistä tota ukkoa kävelemään. Helvetin hyvä kysymys. Mä en kuitenkaan tiedä, että onko se joskus tapahtuva kaljoittelu oikeasti sen arvosta? Kun niitä hyviä hetkiä kuitenkin vielä löytyy enemmän, kuin huonoja hetkiä. Vaan en minä tiedä. Tänään ainakin vitutti niin paljon, että jos tämmönen alkaa olla joka viikkoista, niin minä en ihan oikeesti jaksa. 

Minua ressaa ajatuskin siitä, että pitäs alkaa muuttamaan ja jakamaan tavaroita. Kuka saa mitäkin, mihinkä mikäkin mahtuu, miten minulla on ikinä varaa muuttaa yhtään mihinkään. Kuka mun kamat kantaisi, kuka sen kaiken maksaisi, kun ois pakko kuitenkin hommata sitä ja tätä ja vähän tuotakin. Sen kaiken rinnalla sitä vielä ajattelee, että kai sitä jonkun verran tuota kaikkee paskaa jaksaa. Mulla olis jotenkin ihan luuseri olo, jos tuon takia pistäsin avioeron vireille.

Aamulla mun oli ihan tautinen ikävä Sernaa. Mä luulen, että näin jotain Sernaan liittyvää unta yöllä, mitä en enää herätessäni muistanu. 

Ulkona haisee taas ihan syksy. Mun on tehny ihan sairaasti mieli tupakkaa koko illan! Siis ei, mun ei oo semmonen hajottava olo, että pitäs ottaa nikotiinipurkka, mun vaan tekee mieli tupakkaa. Ois niin kiva mennä siideripullon kanssa seisomaan parvekkeelle ja polttaa se yks savuke. Sitä tapaa minä jotenkin kaipaan. Nikotiinipurkka toki auttaa niissä vieroitusoireissa, mitkä mulla meni ohi tosi äkkiä, heti ekojen parin päivän aikana. Mutta ei ne auta siihen tiettyyn fiilikseen, mikä sen tupakan jälkeen tuli. Mä olen kyllä aika varma, että jos nyt tupakalle marssisin, niin se maistuis ihan saatanallisen pahalta.

Sitten minä kaipaan jonnekin kauas. Jonnekin, missä nenään pistää se vieraan kaupungin haju. Mä haluisin taas hermoilla siitä, mihin ravintolaan passaa mennä syömään, mä haluisin kävellä jalkani kipeiksi ja tutustua kaupunkiin. Mä haluaisin upottaa varpaani hiekkaan ja haistella merta. Mä haluaisin mennä juhlimaan johonkin, mihin mä en sen kerran jälkeen palaisi välttämättä koskaan enää.

Mä niin usein haaveilen minkälaista se oikeasti olis, jos hyppäis tuntemattomaan ja vaan lähtis. Hakis töitä jostain ulkomailta, lähtis kokeilemaan, että minkälaista elämä siellä olis. Hohohoo, ei musta semmoseen olis. Mä tulisin varmaan ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen itku kurkussa kotiin. En mä kestäisi olla enää yhtään sen kauempana mun perheestä ja ystävistä, kun mä olen jo nyt. Hirveetä, jos välillä olis muutaman sadan kilsan sijasta muutama tuhat. Mutta niin, kun rahaa olis ku roskaa, niin oisin kyllä varannu parikin reissua.

Mun menojalkaa vähän vipattais. Mutta toisaalta, mä olen jotenki liian väsyny siihen, että jaksaisin laittaa itteni ihmisen näköseksi ja sitte lähtee hummailee mihinkään. Ja mä olen tainnut joskus ite sanoa, että on jotenkin säälittävää mennä yksin baariin. Onks se? 

Niin ja MrHot oli vissiin siirtymässä kavereidensa kanssa pubiin. Koitin stalkata naamakirjasta, että mihin pubiin niin ois voinu "vahingossa" änkeä samaan. Sehän se ei olis ollu lainkaan säälittävää...