Serna on taas hengityskoneessa. Ne uudet keuhkot ei sitten halunneetkaan lähteä toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Pahimmassa tapauksessa Serna on taas pian lähtöpisteessä, eli odottaa seuraavia keuhkoja.
Mä olen niin väsyny, niin turta, niin peloissani ja turhautunu. Mua vaan itkettää ihan koko ajan, enkä mä tiedä, että mitenkä päin mä olisin, ettei sattuis niin paljon. Ei olis saanu vielä iloita niin paljon, ei tosiaan olis saanu.
Jaksa Serna kulta rakas vielä vähän aikaa. Taistele vielä, mä en ole valmis päästämään susta irti, en ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti