Minä en ole koskaan ollut mikään stand up-komiikan ystävä. Joskus sitä on tullut katseltua telkkarista ja kyllä minä muutamille koomikoille olen nauranutki, tai niille jutuille siis. Jokunen vuosi sitten Krisse Salminen oli esiintymässä Naantalin kaupungin kevätjuhlissa ja siitä minä tykkäsin. Krissen esiintymisistä oon kyllä aina tykänny, eipä sillä.
Me oltiin perjantaina työpaikan pikkujouluissa kattomassa stand upia. Esitys kesti parisen tuntia ja siihen sisälty kolmen koomikon esiintymiset. Ensimmäisen ehdittyä puoleen väliin minä totesin, että eipä kyllä oo mun juttu. Mun huumorintajussa on hirven mentävä aukko, kun mua ei naurattanut sitten pätkääkään. Tämän ääneen lausumisen jälkeen sain huomata, etten todellakaan ollut ainut. Okei. Kuka tahansa osaa kertoa alapäävitsejä, vääntää mukamas hauskoja vitsejä homoista tai kertoa mukamas hauskasti, miten paskoja tyyppejä on savolaiset, pohjalaiset ja totta kai myös turkulaiset. Sitten vielä höystää sen kirosanoilla.
Sitä vaan jotenkin olettaa, että kun lähtee katsomaan ammattilaisten esittämää komiikkaa, niin se myös oikeasti olisi hauskaa ja naurattaisi tosissaan. Vaan kun ei, niin ei. Maksavina asiakkaina sitä kuviteltiin, että saisi katsella jotain oikeasti laatuviihdettä, joka naurattaisi kaikkia, eikä vaan sitä sovinistista työkaveria, joka saapuu paikalle puoli tuntia myöhässä, valmiiksi humalassa ja hirveä vauhti päällä. En tiedä, että kumpi hävetti enemmän. Ne huonot vitsit siellä lavalla, vai se tuiskeessa ollut työkaveri, joka aiheutti sellaista myötähäpeää, että oksat pois. Tyyppi aukoi pomolle päätään ja alkoi kovaäänisesti haastaa riitaa siinä tilanteessa, kun oli rynninyt baaritiskille pitkän jonon ohi. Että joo, kyllä sitä humalassa saa olla, mutta käyttäytyä pitää osata. Lisäksi sen humalan voisi ajoittaa siihen hetkeen, kun siirrytään jatkoille ja annetaan mennä.
Kyseinen sankari ei kyllä jatkoille asti selvinnyt. Siinä vaiheessa, kun muut suunnattiin baariin ja tämä törppö lähti tyhjentämään rakkoaan, niin pistettiin kyllä vipinää kinttuihin ja porhallettiin vähin äänin eteenpäin. Ei ollut kyllä kellään ikävä niitä seksistisiä juttuja, epätoivoista flirttiä ja sen jälkeen vittuilua, että kuinka et hänelle lämpene, miksi et lähde hänen luokse yöksi. No vaikka siksi, että mä en näe sua mitenkään miellyttävänä. Ja siksi, kun maanantaina pitää kyetä kattomaan silmiin sun lisäksesi aika montaa työkaveria. Että kiitos vaan, mutta ei kiitos.
Mutta oli kyllä kiva ilta! Laulettiin karaokea, tanssittiin Ressun ja Jussi Rainion tahtiin ja bailattiin oikein kunnolla. Minä tykkäsin. Vähän ennen neljää kompuroitiin taksiin ja sain nukuttua jopa puoleen päivään asti eilen. Pahin hängouveri kyllä iski vasta illansuussa, painoin yhdeksältä nukkumaan, kun en tosiaankaan halunnut enää mennä purjoilemaan siinä vaiheessa. Voin siis kehua, että oli helppo darra, kun en oksentanut kertaakaan. Isäntä sai kyllä kuulla kunniansa, kun oli erehtyny juomaan puolet mun darravissystäni.
Mutta joo, tuli ainakin viime yönä nukuttua hyvät yöunet! Huitelin 13 tuntia unta kaaliini ja aamulla heräsin selkä jumissa ja nielu kipeenä. Perjantaina kyllä taisin myrkyttää kaikki räkätautipöpöt pois, koska flunssa ei oo pahemmin enää vaivannu. Nyt sattuu enää nielu, toivottavasti sekin on ihan ohimenevää!
Enää vajaat kaksi viikkoa töitä. Sitten alkaa loma, ja sitten me lähdetään minun kotiin. Ja minä nään kaikki rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti