Meinasi tulla itkupotkuraivo, paniikkikohtaus ja tulla maailmanloppu.
Mun koneeni sammui tänään, melkein viimeistä kertaa. Ei suostunut käynnistymään enää, ei sitten millään ilveellä. Onneksi tuo rakas Isäntä on ammatiltaan superdatisnörtti, joten se päätti vetää winkkarin matalaksi ja asentaa sen uudestaan. Olisi pitänyt tepsiä. No, ei tepsinyt. Tässä kohtaa allekirjoittanut rojotti sängyllä tämän tietokonepöydän vieressä, purki turhautumistaan unikaveribarbababaan aka Sauliin ja värnysi, ettei halua käyttää läppäriä missä on se vitunperkeleenpaska XP. Seuraavaksi meinasi tulla itku, että perseestäkö minä revin monta sataa euroa uuteen koneeseen, jos tämän rakkineen tarina oli nyt tässä.
Sieltä perseestäpä hyvinkin, oli Isännän kommentti asiaan.
Minä olin jo luopunut täysin toivosta, laskeskelin mielessäni, että jos huomenna lähetään konekauppaan ja rysäytän uuden koneen luotolle, niin kuinka kauan minä sitä tulen maksamaan ja miten paljon se verottaa kuukauden palkasta. Mieli oli maassa ja syvällä. Isäntä tietenkin tarjoutui ostamaan joululahjaksi uuden koneen, mutta ei sekään oikein tuntunut kivalta... Että ostattaa toisella superkallis lahja itelleen hirveän rutinan päätteeksi.
Niin, Isäntä on ammattidatisnörtti. Se myös rakastaa pc-pelejä. Tästä syystä olohuoneen kirjahyllyn päällä kökötti laatikossaan iskemätön näytönohjain. Isäntä sitten alkoi epäillä, että vika olisikin ainoastaan siinä, että vanhanäytönohjain on sanonut sopimuksensa irti. Minä vedin kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja taisi auttaa tällä kertaa. Kone toimii, kuin rasvattu. Ja on muuten törkysen hieno kuva monitorissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti