Mä näin unta, että nukuin Bigbron ja Silin välissä. Sitten mä sain siinä unessa tekstarin, eikä se viestiääni loppunut millään. Hieman havahduttuani tajusin, että sehän on mun vanha kunnon nokialainen, joka piipittää herätystään yöpöydällä. Kello on 6.40 ja pakko nousta ylös. Paitsi pari torkkua ensin. Sitten minä möngin silmät ummessa suihkuun, matkalla läiskin valot meidän kaksion kaikkiin huoneisiin.
Koitan heräillä suihkussa, silmiä painaa niin paljo, että niitä on tuskaa pitää auki. Suihkun jälkeen vessaan, muotovaahtoa tukkaan, kainaloon dödöä ja naamarin rasvaus. Sen jälkeen keittiöön, radio päälle (ilman YleX:n aamua ei lähde päivä käyntiin, kiitos vaan Ile ja Matti!) Isäntäkin könyää keittiöön ja örähtää takaisin jotakin, kun toivotan sille huomenta. Ei väkisin sitten, ei muakaan huvita jutella.
Kauhon murot kitaani ja kippaan perään vähän pepsi maxia. Aamukahvin korvike. Sitten hammaspesu, tukan laitto, maalien sutimista naamariin ja vaatteet niskaan. Kello juoksee puolta kaheksaa, vauhdilla ovesta ulos ja autoon, missä isäntä odottelee jo aika kyllästyneen olosena. Aina sua saa odotella. Yhtä matkaa keskustaan, isäntä menee töihin ja minä juoksen bussipysäkille. Hyväätyöpäiväärakas muisk ja menoksi.
Bussia odotellessa tupakka ja battery, josko nyt viimein silmät alkais aueta... Bussia ei näy ei kuulu ja on ihan tautisen kylmä. Perse jäätyy kikkaraksi, ois vissiin pitäny laittaa pitkät kalsarit farkkujen alle. Tai tuulihousut niitten päälle. Loputtomalta tuntuvan vartin odottelun jälkeen bussi lopulta tuli ja pääsin kohti töitä. Puoli tuntia nuokkumista ja radioo ja kännykällä datailua. Sen jälkeen puolijuoksua bussipysäkiltä töihin, vielä yksi tupakka ja perillä.
Mua väsyttää vieläkin. Ja nyt on pakko rynnätä välituntipalaveriin.
//Edit. Minkä ihmeen takia tää bloggeri toimii, näyttää ja käyttäytyy työkoneella ihan eri tavalla, kun kotona? O.o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti