Yksi viikko Berliiniin!
Kolmen päivän päästä oon Tampereella. Sitä ennen pitäisi pyykätä, siivota, pakata (alottaa Berliini ja Tampereelle kaikki), hoitaa loput asiat kuntoon, käydä tiistaina työkkärissä, hoitaa työt kunnialla loppuun, käydä selvittämässä mitä uus työsoppari pitää sisällään... Voi apua. Lisäksi kahtena aamuna ensi viikolla noustaan ennen kukon pöräytystä, voi armo ja laukaus sitä väsymystä. Ressin se vielä tähän lykkäsi.
Tähän kun lykkää vielä päälle yhden helkkarin ongelman rippilahjan päältä. Ensin oli olevinaan selvää, että mitä ostetaan ja minkäsuurusella määrällä kukakin osallistuu, kuka toimittaa lahjan paikalle kun yhden perheen sisaruksisa kaksi kolmasosaa on toisella puolen Suomea. Sitten se ei enää yhdenäkin olekaan niin yksinkertaista. Meinasi tulla jo raivoitku, kun mellastin velipojille, että jos ideoita löytyy, niin senkus hommaatte mitä lykkäätte, mul ei riitä aika eikä energia enää miettiä saatikka metsästää jotain helkkarin rippilahjaa. Ostetaan samanlainen (ja ennen kaikkea saman hintainen) lahja, kun siskollensa joku vuosi sitten, niin ei ainakaan kelleen tuu paha mieli.
Luojan kiitos, soitin äitille ja kitisin sille, niin se keksi asiaan ratkaisun. Nyt on rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto, niin mä ainakin kuvittelen. Minä kyllä käyn niin helvetillisillä kierroksilla, että kroppa kulkee vieläkin eteenpäin sata lasissa. Tänä aamuna olisin saanu nukkua puol kahdeksaan, mutte heräsin puol seiskan jälkeen enkä saanu enää unta. Mikäs siinä, ylös sängystä ja töihin. Aiheutin siellä jo eilen pahennusta siivoamalla kaikkien ohjaajien työpöydän, mille oli kertynyt vuosien saatossa jo vaikka mitä paskaa. Tämähän ei kaikille hamstereille passannu. Voi voi, anteeksi kamalasti. Huomenna aion taas olla niin vitun tehokas ja tunkea silppuriin viisi laatikollista tuhottavia papereita, varmaan siinäkin saan jonkun pinnan kiristymään, kun teen sen omalla tavallani enkä tämän ihmisen parhaaksi katsomalla tavalla.
Siinäpähän. Kaks vitun päivää. Mun pitäis varmaan olla jo nukkumassa, että tosiaan jaksaisin aamulla olla tehokas. Mutta en mä vielä kykene... Vielä vähän aikaa fabon karkkipeliä, kuhan on aika kulunu sen verran, että latautuu lisäelämät. Mä en helkkarisoikoon voi sietää sitä fabon pelipolitiikkaa, että pitää koko ajan olla kerjäämässä joltain jotain. En kerjää, haluun vaan pelata, kele!
Että vähiin käy, ennen kun loppuu. Vaan odottavan aika on pitkä ja viimesimmät päivät on kaikista pahimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti