Mä tajusin juuri äsken, että hyvin lyhyehkön ajan sisään mä alan odottaa ja suorastaan toivoa, että joku ihminen kuolisi pois. Kuolisi sillä tavalla, että siltä jäisi keuhkot. Mä olen aina ollut semmonen hippipaasaaja, että ei sitä saa toivoa, että kukaan kuolisi. No juu, ei saa ei. Mutta jos nyt on kyseessä se, että mun rakas ystäväni saa sillä tavalla itselleen uuden tärkeän elimen, niin kyllä varmasti toivon.
Filosofian tunneilla lukiossa pohdiskeltiin paljon näitä asioita. Minä vihasin sitä ainetta, luin sen yhden pakollisen kurssin ja se oli mulle ihan tarpeeksi. Saako toivoa toisen ihmisen kuolemaa? Saako olla onnellinen jonkun toisen ihmisen surusta? Muistan joskus miettineeni, että onko oikein olla onnellinen siitä, että Isäntä oli kokenu tosi rankan eron ennen meidän suhteen alkua. Koska luonnollisestikin, jos sitä eroa ei olisi ollut, ei olisi meitäkään. Saako toiselle ihmiselle toivoa jotain huonoa, kuten juurikin sitä eroa? Kyllä saa. Varsinkin jos tietää, että toisen ihmisen (ehkä jopa molempien osapuolien) elämä parantuu siitä.
Filosofia ei ole kyllä mun lajini. Okei, muutaman lasillisen jälkeen mä kyllä filosofoin vaikka ja mitä, mutta fiksulta se ei kyllä kuulosta. Keittiöpsykologin lisäksi oon vähä semmonen huussifilofi, että keksin kyllä vaikka ja mitä, kun tarpeeksi kauan mietin. Toisinaan mä kyllä mietin ja pohdiskelen asioita ihan liikaakin, koska jossain vaiheessa mä myös tuon elämää suuremmat kysymykseni ilmoille ja sen jälkeen mulle nauretaan mahat kippurassa.
Meinaan, mä olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että jos kaksi naista elää parisuhteessa ja toisella on salasuhde miehen kanssa, niin onko sillä pettävällä osapuolella silloin toinen mies? Kun eihän se mikään toinen ole, kun entuudestaan siellä kotona on nainen. Mutta se on kuitenkin joku toinen, eli joku muu, kuin se oma puoliso.
Minun pieneen päähäni mahtuu tänäiltana taas liikaa ajatuksia. Mulla oli kyllä huippua tänään, kävin Melli-murun nimppareilla ja viihdyin siellä ihan useammankin tunnin. Sain Main houkuteltua mun ja Marken mukaan Ylexpoppiin kesäkuussa, nyt mä odotan sitä reissua, kun hepo kesää. Neljä vitun viikkoa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti