Meistä jokainen on varmaan joskus kuullu jonkun oikein messevän tarinan, mikä on sattunut kaverille. Joko se tarina on ihan huippuhauska ja tapahtumarikas, eikä tietenkään mainita sen kaverin nimeä, kelle se oikeasti on tapahtunut. Tässä kohtaa yleensä herää epäilys, että kertookohan tuo tyyppi nyt ihan satuja, urbaanilegendatkinhan on aina sattunu kaverille tai naapurille tai kummin kaimalle tai...
No, toinen vaihtoehto on sitten se, että kerrotaan jotain ihan ultimaattisen noloa tai typerää, semmosiahan sattuu vaan kaverille. Ei tietenkään itelle ikinä! Tai ei sitä ainakaan voida myöntää näin tapahtuneeksi.
Kolmantena vaihtoehtona on sitten tarinat, jotka on ihan aikuisten oikeasti sattunu nimenomaan kaverille, mutta tarina on niin hulvattoman hauska/hurja/nolo, että se on pakko jakaa eteenpäin ja jaksaa naurattaa vedet silmissä siitä huolimatta, ettei se ole kertojalle itselleen tapahtunutkaan.
Minä ajattelin nyt kertoa teille tarinan, joka sattui minun kaverilleni. Tämän tarinan myötä sanat "Vittu että nolotti" saivat ihan uuden merkityksen. Samalla totesin myös, että vaikka minulle sattuisi mitä, voin aina kuvitella tätä tarinaa ja silti ei nolota yhtään. Ehkä ihan vähän vaan.
Olipa kerran nuori nainen, sanottakoon hänen nimekseen nyt vaikka Terttu. Terttu asui jo omillaan, mutta vieraili aika usein vanhempiensa luona viikonlopun mittaisilla reissuilla. Tässä viikonloppuna eräänä Terttu saapui vanhempiensa luokse ja kilttinä ihmisenä päätti hieman järjestellä keittiön työtasoja.
Siinä siivoillessaan Tertun silmiin osui pöydällä lojuva putkilo, joka kiinnitti heti Tertun huomion. Tarkemman tutkimuksen myötä Terttu ymmärsi, että kyseessä oleva putkilo sisälsi liukuvoidetta. Juurikin sitä tavaraa, jota käytetään helpottamaan kahden ihmisen seksuaalista kanssakäymistä. No, Terttu nokkelana tyttönä tietenkin ajatteli, että purkki on vanhemmille päätynyt kylkiäisenä jonkun kaupan myötä. Samaan hyömyyn Terttu päätti, että ei sitä putelia kukaan kaipaa ja viskasi tuotteen omaan kassiinsa. Mistäs sitä koskaan tietää, koska sellaiselle tuli tarve.
Hieman myöhemmin Tertun äiti alkoi kysellä tyttäreltään, oliko tämä sattunut huomaamaan, että jossain pyöri eksyksissä oleva kirkasvärinen putkilo. Terttu alkoi tietenki panikoitumaan samoin tein ja koitti ohjailla keskustelua toisille urille kysymällä, että mahtoiko äitikulta tarkoittaa käsivoidetta. Ei, ei tarkoittanut vaan haeskeli sellaista kirkkaan väristä tuubia. Siinä vaiheessa Terttua alkoi kuumotella todenteolla ja tämän myös Tertun äiti huomasi.
Tyttärensä venkoillessa kiusaantuneena ja koittaessaan keksiä vuoden selitystä äiti kiekaisi, että sinähän sen olet ottanut. Tässä kohtaa Tertun päässä juoksi miljoona ajatusta yhtä aikaa ja kaikki eri suuntiin. Hätäpäissään Terttu keksi, että ehkä äiti ei todellakaan tiennyt, mitä tuubi sisälsi ja toi ajatuksensa myös julki.
No totta kai mä tiedän mitä se on, liukuvoidetta! Itsehän mä sen apteekista ostin!
Sillä hetkellä Terttu paineli juoksujalkaa kassilleen, kaivoi sen kirotun tuubin esiin ja heitti takaisin äidilleen, pitäköön liukkarinsa.
Tässä kohtaa tarinaa minä nauroin niin paljon, että olin saada astmakohtauksen ja kusta alleni. Ja ei, minulla ei todellakaan ole diagnosoitu astmaa... Joka tapauksessa, tarina ei pääty vielä tähän.
Terttu pakeni tilannetta pois äitin silmien alta keittiöön, mutta Tertun pahaksi onneksi, äiti seurasi perässä. Mihin sä nuori ihminen tuota tarviit, kyllä sun paikat pitäis vielä toimia! Kyllä sä sen saat ottaa jos tarviit, mutta kenen kanssa sä sitä käytät?
Minä voin vaan kuvitella sen kuumotuksen määrän, mikä Terttua on tuossa kohtaa painanut. Tässä tarinassa nimittäin kulminoituu kaikki se kiusallinen ja nolo, mitä elämästä vaan löytyy. Ensinnäkin, minä en tiedä yhtään sellaista persoonaa, joka haluaisi tietää yhtikäs mitään omien vanhempiensa seksielämästä. Toisekseen, on ihan maan perkeleen noloa jäädä kiinni siitä, että on itse ottanut jotain, mikä ei ole omaa. Sitä voisi kutsua melkeinpä näpistämiseksi, vaikka omilta vanhemmiltaan vaan koittikin napata. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä se, että jää kiinni nimen omaan siitä, että yrittää pimittää itselleen omien vanhempiensa liukuvoiteet.
Voiko tähän enää edes sanoa mitään muuta, kuin sen, että tämä tarina on ihan oikeasti tosi. Ja kerrankin niin, että ei sattunut edes minulle. Että joo, vittu että varmaan hävetti. Mutta minua ainakin nauratti. Siksi haluaisinkin lausua Tertulle suuret kiitokset siitä, että en tule unohtamaan tätä tarinaa ikinä. Enkä koskaan tule liian kyllästyneeksi, ettenkö nauraisi tälle vedet silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti