I Whip My Hair

Hiukset on naisen kruunu, oon joskus kuullu semmoisen sanonnan. Omalla kohdalla sitten tiedä tän asian pätemisestä, kun aika ohkasta ja hentosta on toi karvankasvu tuolla viisaammassa päässä ollu aina.

Mulla on ollu aika pitkälti parikymppiseen (sitähän olen toki omasta mielestäni edelleenkin, mutta nyt tarkoitan oikeasti 20-vuotiasta) pitkä tukka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Eka poikkeus oli joskus paljon alle kouluikäisenä, kun BigBro otti ja leikkas mulle uuden tukan. Ei sentäs koko päätä klaniksi vetäny, mutta napsi pitkän tukan keittiösaksilla semmoseksi kivaksi pottamalliksi. Niin, että korvat näky. Ite en ollu tästä tyylimuutoksesta millänikään, mut iskä meinas saaha slaagin. 

Seuraava poikkeus koettiin jossain rippikoulun tietämillä. Keksin silloin, että nyt pitää uudistua ja polkkatukka on in. Noh, en mä nyt tiedä, että oliko se tasapitkä polkka niin kovin kaksinen keksintö, mutta mikäs siinä. Kasvoihan se onneksi takasin. Sinne puoleen selkään, sitä pidemmälle en koskaan päässy. 

Kunnes sitten tuoreena rouvashenkilönä päätin, että nyt lähti. Kauan sitä olin miettiny ja lopulta marssin parturiin, puristin silmät kiinni ja pyysin kampaajaa leikkaamaan mulle kivan lyhyen tukan. Saatesanoina selitin tämän saman, että mulla ei ole koskaan ollut lyhyttä tukkaa. Lyhyenä se on sitten pysynykki. On tähän matkalle mahtunu kananpersettä jos jonkinlaista, viime kesänä meinasi ekaa kertaa itku päästä kun porhalsin Marken kassa sen lähikampaamoon ja pyysin kampaajalta, että elä kiltti kyni miun päätä ihan puliksi. Juu, ei se kyninykään koko päätä. Toisen puolen vain.

Sitä ennen olin jo löytänyt ton kampaamon, missä mä nykysin käyn. Jos Ville päättää vaihtaa uraa, muuttaa tai lopettaa muuten vain, niin mä tulen olemaan hukassa. Meinaan jos mä jotain olen päättänyt niin sen, että rauhallisin mielin en istu kenenkään muun silvottavaksi, kuin sen. Koska tekevälle sattuu ja vahingoista viisastuu, kerran oon antanu kaverin leikata mun hiukset. Jälki oli sen mukastakin, että keittiösaksilla leikeltiin ilman minkäänlaista kokemusta. Never again.

Väriskaala on tullu kans käytyä aika hyvin läpi, lukuunottamatta mitään shokkivärejä. Kaks päivää olen elämästäni viettänyt blondina, (vaikka sisäisesti sitä olen kyllä varmasti huomattavasti enemmän) mutta muissa väreissä on sitten tullu viihdyttyä pitempäänkin. Seiskan keväällä värjäsin ekaa kertaa kestovärin kanssa punaiseksi ja sitä rataa on sitten mentykin. Viimeisten 12 vuoden aikana mun tukkani ei ole koskaan ollut omassa luonnollisessa värissään. Useimmiten se on ollu punainen, mikä on kyllä ehdottomasti mun värini.

Joskus aikaisemmin mä tosiaan leikkuutin hiuksiani ihan missä sattuu, enkä ollut kovin niuho lopputuloksen kanssa. Kasvaahan se aina takasin. No juu, kasvaa toki, mutta kyllä musta on silti tullut tarkka. Mä menen ennemmin vaikka juhliin ylipitkän ja epäsiistin tukan kanssa, kun mitä että annan jonkun tuntemattoman tapauksen leikata tätä. Mä haluan olla niin varma siitä lopputuloksesta, että pidin sen viimekesän epäonnisen veiraalla parturilla käynnin jälkeen Villellekin palopuheen, että elä jumaliste leikkaa musta puolkaljua. Eikä onneks leikannukaan. 

Tänään kävin siis sutimassa tukkani kesäkuntoon. Mulla on nyt melkein koko talven ollu astetta pisempi malli, niin nyt on ihan törkysen alaston fiilis, kun pyysin ottamaan näin kesän alla vähän lyhemmäksi. Onneks se tunne häviää tosi äkkiä, kun ehtii taas tottumaan. On kyllä vähä hämmentyny olo sen takia, kun oon muutama tunti sitten maksanu hiustenleikkuusta 35e. Koskaan aikasemmin ei oo jäljessä ollu mitään valittamista, mutta nyt löyty parikin ylipitkää haipaketta, jotka nirhin kynsisaksilla samoihin mittoihin, kun ympärillä olevat hiukset. Pitäskö ens kerralla pyytää alennusta, kun joutu ite tekemään osan työstä.