Tule joulu kultainen

Melkein jo pelästyin, että Marke on pyllähtänyt botskilta Itämereen, mutta sillä olikin ollut puhelin koko reissun kiinni. Minä kun viime yönä jo uneksin, että se lähetteli mulle kännitekstareita, ja kun aloin unenpöpperöisenä kaivaa puhelinta ja vastata niihin viesteihin niin tajusin, että vitut mulle mitään viestejä ole tullut. Taisin olla jossain houreissa viime yön, tuli vanhat kunnon liskojen yöt mieleen. Fiilis oli sama, kuin jonkun hurjan ryyppyputken jälkeen nukuttu yö. Heräilin vähän väliä, hikoilin, palelin ja vapisin. Viime yönä ei kyllä ollut siitä kyse, eikä ollut kuumettakaan vaikka sitäkin epäilin. Vähän vaan flunssainen olo. 

Minäpäs olin tänään ihan hirveän reipas. Ostaa rumautin meinaan kaikki joululahjat valmiiksi! Isännän paketti on vielä kaupassa (se kun hummaili kaupoilla mukana), mutta ainakin minä tiedän, mitä minä sille ostan. On itseasiassa kaksikin vaihtoehtoa. Näkee sitten, että kumpaanka päädyn. Vanhuksille tilasin netistä radiollisen leivänpaahtimen, hommataan velipoikien kanssa kolmeen pekkaan se. Oisin halunnu semmosen, mikä paahtaa Paavo Pesusienen kuvia leipien kylkiin, mutta Gigantti ei mokomaa vempainta myynyt. No, kuunnelkoot radiota sitten. 

Mä ostin piparitaikinaakin. Ja kun pohdiskelin joulutorttujen leipomista, niin Isäntä viskasi pakastealtaasta kärriin paketin joulutorttuja, mitkä tarvii vaan tunkea uuniin. Ajatteli vissiin säästää mun hermojani. Joulutortut ja piparkakut minä saan (valmiista taikinasta) leivottua ilman suurempia katastrofeja, vaikken ensiksimainituista niin kovin paljon piittaakkaan. Mutta onpahan ainakin jotain jouluista laitettu ja tehty. 

Mutta nyt minä menen kirjoittelemaan joulukortit loppuun ja laittelen ne siihen kuntoon, että saa pudotettua laatikkoon tässä lähipäivinä.

 

Ps. Täällä sataa lunta!