Huomenna on joulujuhlan kenraaliharjoitukset. Mä tuun niin itkee, kuin pieni eläin, kun lapset esittää joulukuvaelmaa. Sillä hetkellä, kun veisataan Jouluyön hymniä tai Enkeli taivaan, niin kamalimmatkin lapsityrannit muuttuu ihan hirveän liikuttaviksi. Ne yleensä liikuttaa kaikkein eniten, jostain kumman syystä.
"Kyllä sä Aino voit itkee kans, niin meidän äitikin aina itkee, kun se näkee mut jossain tämmösessä."
1 kommentti:
Joku siinä lasten laulamisessa herkistää. Itse olen myös aivan toivoton itkijä siinä suhteessa =)
Lähetä kommentti