Minä olen hoitanut vauvaa. Syöttänyt sitä, vaihtanut sen kuiviin, seurustellut sen kanssa ja ollut onneni kukkuloilla, kun Neela kikattaa minulle tai vastaa omalla jokelluksellaan minun puheeseeni.
Minä olen nuuhkinut sitä vauvantuoksuista tukkaa ja luvannut, että ostetaan leppäkerttupinnit, kuhan niitä hiuksia on vielä vähän enemmän. Vaikka niitä nyt on jo aika paljon. Minä olen riisunut uniltaan heränneen lapsen ulkovaatteista pois ja katsonut sen kanssa telkkaria, tytön hieroessa silmiään minun puserooni ja ynistessä itsekseen.
Minä rakastan sitä pikkuihmistä ihan hirvittävän paljon. Minä haluan olla maailman paras kummitäti pelkästään siten, että minä olen parhaani mukaan aina läsnä. Minä en halua olla se, joka ostaa rakkauden rahalla ja miljoonilla lahjoilla. Minä en ole se täti, joka vie shoppailemaan ja ostaa vaikka uuden auton, jos neiti keksii sitä pyytää.
Minä olen se täti, jonka kanssa voidaan joskus lakata kynnet. Jonka kanssa lähdetään talvella pulkkamäkeen tai kesällä uimaan. Muutamien vuosien päästä voidaan mennä yhdessä elokuviin, sitä ennen käydään kirjastossa, leikkipuistossa ja naapurissa katsomassa lampaita. Sitten isompaan tämä täti vie Neelan muumimaahan katsomaan muumipeikkoja ja sen jälkeen jäätelölle Naantalin rantaan.
Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Taistelen tieni läpi harmaan kiven ja peruskallion, jos sinun hyvinvointisi sen vaatii. Minun tulee olemaan sinua niin kova ikävä, että en edes tiedä, miten sellainen määrä ikävää kuuluu kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti