Minä pelkään!
Täällä on niin hirveä myrsky, että mä ihan oikeasti kauhulla odotan sitä hetkeä, koska lähtee mökistä katto lentoon. Tai samantien koko talo. Pihakuusi huojuu uhkaavasti, kuten myös muutamat pihamaan koivut. Toivottavasti ei tuu ykskään katosta läpi.
Mä olen ihan naurettava nyt. Latasin kännykän täyteen, suljin siitä kaikki ylimääräiset akkuavievät ohjelmat, latasin läppärin täyteen ja samoin mp3-soittimen. Jos menee sähköt, niin ainaki hetken pysyy ajanhermolla mukana, ei oo aivan täysin motitettu tänne jumalan selän taakse. Tultiin ostoksilta BigBron, Silin ja Neelan kanssa, pelkäsin koko matkan kaupungista kotiin, että auto lähtee tieltä. Lunta työnsi ihan maan perkeleesti taivaalta alas ja tuuli tuiversi sitä koko ajan pelloilta tielle. Onneksi Bigbro on ajanut ammatikseen, jos mä olisin istunut ihan kenen tahansa muun kyydissä, oisin varmaan saanu jonkun paniikkikohtauksen. Kun mua ihan oikeesti pelotti.
Tuolla kammarissa missä mä nyt asustan täällä porukoilla kuulostaa koko ajan sille, että kattopellit lähtee just lentoon. Mä tuun niin nukkuu ens yön olkkarin sohvalla, jahka uskallan nukahtaa ollenkaan. Kyttään dvd:ltä Paljastavia valheita tai surffaan netissä, jahka täällä säilyy noi sähköt. Aika pirun monta taloutta on jo Pohjois-Karjalassaki ilman nykypäivän mukavuuksia.
Mä muistan, että joskus kakarana on oltu jonkun myrskyn jälkiseuraamuksina päiväsotalla ilman sähköä ja toisinaan ilman vettä, eikä se todellakaan oo ollut mitään herkkua. Eikähän tässä, kyllä kai me aikuiset ihmiset selvitään. Onneksi on leivinuuni ja puuhella, ettei ihan heti kuolla kylmään tai nälkään. Ruuat saa kellariin kylmään ja pakkasen saa hätätilassa tyhjennettyä vaikka aittaan. Jahka nyt vaan suostuu sää pysymään pakkasen puolella.
Mutta kyllä mua pelottaa silti. Tällä hetkellä olisin sata kertaa mieluummin kotona Turussa, kerrostalossa niin ylhäällä, että ei ainakaan niskaan kaadu puu katon läpi, jos on kaatuakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti