Aprillia, saatana

Tämä on se päivä, kun minä linnoittaudun kotiini, en kato uutisia, en lue lehtiä tai usko kenenkään kaverin suuriin uutisiin, mitä ne naamakirjassa julistetaan. Oon uhkaillu jo kaikki läheiseni valmiiksi, että jos mua huijaat, niin selkääs saat. 

Olen vissiin vähän huumorintajuton. Mutta siis, mun mielestä tän tyhjänpäiväsen kusetuspäivän sais ihan oikeasti poistaa kalenterista. Kuka tästä oikeesti nauttii? Vuodessa on 365 päivää, ja jos minä keksin jonkun hyvän källin jollekin toiselle ihmiselle, niin varmaan toteutan sen. Oli päivä mikä hyvänsä.

Niin, että mitenkäkö aprillipäivä sit eroaa muista? No tietenkin siten, että tänäpäivänä kukaan ei saa suuttua siitä, kun joku keksii kusettaa sua oikein olan takaa. Montakohan "minä olen raskaana!" tai "Asunto sanottu irti ja muutan tän kuun lopussa Kuubaan/Havaijille/Kuuhun" -päivitystä fabossaki on tänään nähty. Tosi monta. Minä ainakin otan hetkellisesti kierroksia siitä, jos mulle kerrotaan uutinen, mistä mä ehdin joko innostua, pelästyä tai ihan mitä tahansa muuta ja perään huudetaan että Aprillia! ja nauretaan räkäsesti. 

Että aprillia sullekin, kun on mun nyrkki läsähtäny nokkapieleen. Tasan seittemän vuotta sitten (muistan siitä, kun musta tuli sinä päivänä virallisesti turkulainen) yks muidu suuttu mulle, kun ensin aprillasi ja mun reaktioni oli väärä. 

Muija oli (ja on kai edelleenkin) naimisissa. Liitto oli sanalla sanoan myrskyisä. Vähintään kerran viikossa riideltiin niin, että aiottiin erota ja tulostettiin avioeropapereita ja millon mitäkin. Tuona aprillipäivänä rouvake sitten ilmoitti mulle, että nyt he sitten ihan aikuisten oikeasti eroaa. Minä taisin tokaista takaisin jotakin siihen suuntaan, että tästä uutisesta en kyllä pahemmin yllättynyt. 

Mitä mun sit olis pitäny sanoa? Ja mitäs alkaa ite aprillaamaan vakavalla asialla. Joskus kuulin, miten yks Isännän kaveri selitti, miten hän tietää todella hauskan aprillipilan. Että hän aikoo soittaa jollekin kaverilleen, että poliisista päivää, sun vanhemmat on kuollu kolarissa ja pitää lähtee ruumishuoneelle tunnistamaan. 

Tuollaisen puhelun jälkeen sieltä ruumishuoneelta saattaisi oikeasti löytyä joku meikäläisen tuttu, jos mulle menis tommosen pilan tekemään. Ihan sairasta, sanon minä. Mulle ainakin kuoleminen on niin vakava juttu, että huvikseen ei kelleen soitella, että sun läheinen on heittäny henkensä. Ei naurattais jälkikäteen kyllä pätkääkään. Olkoonkin vaikka mikä huijauspäivä, en antais anteeksi.

Että joo, en minä pikku juksailusta ole millänikään. Olen mä joskus itekin huijannu, joskus väitin kummitätille, että niitten asuinalueella pimenee telkkarikanavat seuraavaksi viikoksi. Joskus juoksutin työkaveria töissä jonkun asian perässä. 

Mutta en minä vakavilla asioilla pelleile, minun mielestäni siihen vakavien asioitten kirjoon kuuluu kaikki ne pilat, mitkä vaikuttaa myös toisten ihmisten elämään. Eli juurikin nämä kuolemat ja raskaudet ja muut vastaavat, missä ensin innostutaan ja sitten petytään, kun tulee kuravettä naamalle sankokaupalla. 

Että onneksi tämä päivä on sunnuntai. Töissä olisi ollut ihan tuskaa, kun koko ajan olisi jostain suunnasta tullut jotain aprillipilaa tai mokoman yritystä. Tämä onkin hyvä päivä linnottautua kotiin, kun nurkissa juoksentelee kaikenmaaliman pikkunoitia risujensa kanssa. Isännän kummipoika kävikin jo siskonsa kanssa huitomassa vihtoineen ja saamassa palkintonsta, nyt ei enää tarvii availla ovea, vaikka kuin sois kello. 

Huumorintajuton ja tylsä akka siis, ihan tämmösellä omalla diagnoosilla kuttuisin itteäni näin. En vaan jaksa ostaa kaappia puolilleen karkkia siksi, että saan jakaa niitä koko naapuruston mukuloille, kun ne kipittää täällä virpomassa. Mä olen oppinut siihen, että virpomassa käydään vaan lähisukulaisille tai muille läheisille, joten mä en ymmärrä sitä, että juostaan kaikki tuikituntemattomat naapurit läpi. 

No, nyt on tämäkin päivä ohi pian ja taas vuosi seuraavaan. Tänään en oo menny uskomaan yhtäkään typerää läppää, joten saatan vielä selvitä voittajana tästä päivästä. Onneksi ensi viikolla on vaan neljä työpäivää, perjantaina Isäntä lähtee kavereittensa kanssa reissuun ja Marke tulee mun kanssa tänne. Lauantaina pannaankin sitten Turku polvilleen Main ja Marken kanssa.