Kiukkunen mammeli ja mun pieni aurinkoni

Istuin tosiaan eilen tosi pitkät kuus tuntia junassa. Väsytti ihan törkysen paljon se reissu työpäivän päälle, mutta selvishän tosta hengissä. Mua vastapäätä tuli heti Turussa istumaan joku pikaisesti pääteltynä sata vuotias mammeli. Se oli semmonen valkohapsinen pikkumummo, joka näytti oikealta kiltteyden perikuvalta. Muutama sananen siinä taidettiin vaihtaa, kun mamma varmisti multa, että onhan hän varmasti oikealla paikalla junaan tullessaan.

Vähän ennen Jyväskylää mä istuin napit korvissa ja huomasin, miten se mamma pysäytti konnarin siihen meidän kohtaan. Ne kävi siinä jotain keskustelua, vaihtu biisi sillai sopivasti, että kuulin miten konnari sano, että hän vie viestiä eteenpäin kun ite jää Jyväskylässä junasta pois. 

Hetkisen päästä mä kiinnitin huomiota siihen, kun mummo tuijottaa tiiviisti mua ja suu käy koko ajan sangen kiivaaseen tahtiin. Otin sitten toisen nappin pois korvasta, niin muori kiekasee tosi tiukkaan äänen sävyyn, että kuunteletko sinä?! No vittu minähän kuuntelin. Mammeli oli jäämässä pois junasta, ja tarvis apua jäätävän kokosen kapsäkkinsä nostamiseen junasta pois. Tämä kyseinen konnari oli luvannut toimittaa eteenpäin viestiä, että joku toinen konduktööri tulisi auttamaan, kun itse tosiaan jäi pari asemaa ennen mummon pysäkkiä pois junasta. Tämähän ei muorille sopinut. Se haukku koko VR:n maanrakoon ja käytti kyllä semmosta kieltä, että meinasi munkin korvat punottaa. 

Siihen samaan se taivasteli senkin, mitenkä nykyään ei kukaan missään auta, nuoretkin ajattelee vaan itteensä ja näinpäin pois. Siinä kohtaa lensi ikkunasta ulos se hyvä ajatus, että olisin ite voinut siinä Hankasalmen aseman kohdalla mennä nostamaan sen mamman omaisuuden ulos junasta. Enpä sitten viitsinyt vaivautua, kun minulle auliisti kerrottiin, että minkälaista paska sakkia sitä oikein ollaan. Jos olisi asiasta ihan nätisti maininnut, niin mikäs siinä. Ei olis ollu paha rasti. Päädyin siis todentamaan muorin mielikuvaa nuorista ihmisistä. 

Teki mieli huikata sen mamman perään, että niin se metsä vastaa, kun sinne huudetaan. En minä ainakaan viitsi olla kiva kellekkään, joka haukkuu ja kiroaa ja möykkää siitä hyvästä, kun joku toinen ei työaikaansa jatka sen takia, että pääsee passaamaan yhden apua tarvitsevan mummon. Siinä samassa, kun leimataan koko oma ikäluokka paskaksi, niin kiva kiitos moi. Toivottavasti saat kassisi raahattua. 

Mä olin illalla ihan rätti, kun puolenyön aikaan kaaduin sänkyyn. Simahdin samantien, kun vaan painoin silmäni kiinni. Seuraavan kerran heräsin aamulla yhdeksän aikaan ja olin varmaan maannut samassa asennossa koko yön, kun selkä oli niin maan keleen jumissa. 

Nyt mä haisen ihan munkkirasvalle, kun äipäke paisto munkkeja ison satsin. Ei siis pääse tälläkään reissulla totuus unohtumaan, kun mässytän munkkia ja simaata naamaani koko ajan. Mun pelkoni siitä, että Neppula vierastaisi mua, osui muuten ihan turhaksi. Murunen hymyili mulle, kuin Naantalin aurinko, ja kun nappasin neitin syliini ja nyrpistelin nenääni sitä kohti, niin toinen toi oman nenänsä mun nenääni kiinni. Tuntu niin hyvälle, että teki mieli itkeä. Voi hitto, miten ikävä mun on ollu!

Olin vielä saunavahtina BigBrolle ja Silille, syötiin Neppulan kans puuroa iso lautasellinen ja kateltiin viidakon tähtösiä ja leikittiin mölyleijonalla. Sit alkokin tulla murusen nukkumaanmenoaika ja mä päätin siirtyä äitin ja iskän luokse, että pääsen itekin saunaan piakkoin. Saunan jälkeen tulee uni todennäkösesti taas maistumaan aika pian, kun oon koko päivän touhunnu jotakin. Huomenna äipäke laittaa ruokaa ja LilBrokin tulee muikkelinsa kanssa syömään.