Jokainen on sydämensä pomo

Minä en pysty ymmärtämään sitä, miksi ihmisiä pitää arvostella sen perusteella, ketä kukakin sattuu rakastamaan. En pysty käsittämään, miksi sitä pitää katsoa kieroon, jos mies seurustelee miehen kanssa. Tai nainen naisen kanssa. Tai jos vaikka sattuu tykkäämään molemmista. Mitä pahaa siinä ihan oikeasti on?

Ei meistä kukaan pysty päättämään omia tunteitaan, vaikka moni varmasti sen järjen kanssa pelaakin. Mua alkaa joka kerta huvittaa, kun jossain taivastellaan, että siis voitsa niinku uskoo, se on ihan oikeesti homo/lesbo/bi?! Hei hyvää päivää, mitä sen on väliä. Siksi toisekseen, miksi sitä pitäisi joka paikkaan heti alkajaisiksi kuulluttaa. Eihän kukaan heterokaan käsipäivää sanoessaan totea, että Hei, minä olen Pekka Puupaa, hetero. Missä on sanottu, että ihmisiä pitää ylipäänsä lokeroida sen perusteella, että kenestä sitä sattuu tykkäämään. Yhtä hyvin voitaisiin keksiä oma nimi nimitys niille, jotka sattuu rakastumaan vasenkätisiin. Tai huononäköisiin. Tai vaikka kaikki Tellervo-nimisten kanssa naimissa olevat voisi olla vaikka Telleseksuaaleja. Ja Urpoista tykkäävät on Urposeksuaaleja.

Minä en myöskään kykene ymmärtämään, miksi samaa sukupuolta oleville parisuhteessa eläville ihmisille ei anneta oikeutta mennä naimisiin kirkossa. Joo joo, nyt voi alkaa paasata sitä paskaa, että kun raamattu kieltää. Se kirja nimittäin sattuu sallimaan myös paljon semmoista, mikä tänäpäivänä on laissa kielletty. Samoin siellä kielletään paljon muutakin, mikä nykyään on ihan joka päiväistä arkea. Naurettavaa, että sitä raamattua ei varmaan oikeasti lueta, mutta hätäpäissään vedetään raamattu kieltämään homoilta ja lesboilta oikeus saada kirkkohäät. 

Minä en ole oikeastaan millään tapaa uskovainen ihminen. Juu, kuulun kyllä kirkkoon, ihan jo siitä syystä, että voin toimia kummina ja sain ne omat kirkkohääni. Omalla pienellä tavallani minä kuitenkin uskon, että tuolla jossain on joku, joka pitää meistä kaikista huolta. Samalla tapaa se joku tuolla jossain myös hyväksyy meidät kaikki, ihan tämmösinä tavallisina tallukoina. Minä uskon jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen taivaaseen. Eli siis siihen, että kuoleman jälkeen meistä jokainen pääsee paikkaan, mikä on aina ollut oma unelma. Tyyliin siis järjettömästi tupakkaa, mutta ei ollenkaan syöpää. Sinne minun uskomaani henkilökohtaiseen taivaaseen pääsee ihan jokainen, riippumatta siitä, onko enemmän kiintynyt omaan vai vastakkaiseen sukupuoleen. 

Samoin minun mielestäni on väärin, ettei homo- tai lesboparit saa adoptoida yhteistä lasta. Tällä pallolla elää niin paljon lapsia, joilla ei ole yhtään vanhempaa. Ei kotia, ei ruokaa, ei yhtikäs mitään. Eikö silloin olisi parempi, että näilläkin lapsilla olisi sitten ne kaksi isää tai kaksi äitiä? Nyt jos aletaan sitten pohtimaan sitä, että siinä annetaan kieroontunut kuva parisuhteesta, niin minä huudan. Melkein jopa lyön. 

Tämän hetkiset lapset on tämän maailman tulevaisuus. Lapset on avoimia, lapset on suvaitsevaisia. Lapset muodostaa omat näkemyksensä ja mielipiteensä meidän aikuisten mielipiteiden mukaan. Minä tiedän monen monta lasta, joittenka kotona näistä asioista on keskusteltu ja nimenomaan sillä suvaitsevaisella kannalla. Harvemmin se lasten mielestä on outoa, jos jollain kaverilla nyt sattuukin olemaan kaksi äitiä. Tai, että on äiti ja sit on iskä ja iskän poikaystävä. Lapsille se harvemmin on ongelma, ellei aikuiset siitä tee ongelmaa. 

Että kuunnellaan vaan näitä Päivi Räsäsiä ja tihrataan sitä raamattua. Suljetaan omat silmät ja muutetaan asumaan siihen omaan vaaleanpunaiseen kuplaan, mihin kuuluu äiti ja isä, kaksi lasta, kultainen noutaja ja farmariauto. Valehdellaan silmät kirkkaina, miten ollaan niin hyviä ja suvaitsevaisia ihmisiä. Siitä huolimatta kielletään toisilta ihmisiltä, joita minä kutsun suorastaan perusoikeuksiksi. Ei vahingossakaan avata omia silmiä oikeasti ja hyväksytä sitä, että erilaisuus on rikkaus. 

Onko se ihan liikaa vaadittu, jos peräänkuulluttaa edes vähän suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä? Ihmisiähän me kuitenkin kaikki ollaan. Mun mielestä kenenkään ei pitäisi joutua tässä hyvinvointiyhteiskunnassa pelkäämään omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan, (vittu mikä sanahirviö, kirjotinkohan edes oikein...) tai siitä aiheutuvia mielipiteitä. Koska mitä sen on väliä.