Ihan joka fiilikseen ei ole edes sanoja

Se tunne, kun vahingossa kuulet jonkun työkaverin selostavan jollekin ulkopuoliselle henkilölle jotain ihan puutaheinää.

Se tunne, kun ensin hetken kuuntelet, että mitä helvettiä tuo nainen puhuu tuolle toimintaterapeutille? Väittää olevansa tämän työpaikan konsulaatti, joka jakaa töitä avustajille? Lisäksi se vielä kehtaa oikein polleana selittää, että hän vastaa siitä, että diabeetikot saavat kaikki hoitoa, hän koordinoi nämäkin hommat eteenpäin.

Sitten se tunne, kun marssit ulos sieltä luokasta, minkä edessä tämä maailmannapa on itseään kehunut. Näät kehujan ilmeen ja heität perään jonkun puolipiikikkään kommentin, että minä kuulin ja minä muistan.

Siis antakaa mun kaikki kestää. Miten voi olla niin pölkkypää ja tittelinkipeä tapaus, että pitää alkaa tempomaan ihan tuulesta, mistä hommista täällä kukakin vastaa. Ja ennenkaikkea korottaa sitä omaa asemaansa. Miten hän vastaa siitä ja hän vastaa tästä ja hän johtaa tuota. Hohoo, ihan samanlainen rivityöntekijä, kuin aika moni muukin tässä talossa.

Kyllä, minä pidän omaa työtäni arvokkaana, minulla on tässä talossa vastuualueeni ja -oppilaani, kenen asioista minä vastaan ja minä hoidan. Keitten kohdalla minä suorastaan vaadin, että jos tulee jotain muutoksia niin minulle tullaan ilmoittamaan.

Mutta ei minulle tule mieleenkään alkaa kehuskelemaan täällä käyville vierailijoille, että minä se vastaan tästä ja tuosta ja tästä. Tämä itseään diabeteskonsulaatiksi kutsuva tyyppi kyllä vastasi niiden kahden lapsen hoidosta, joista minä vastaan nyt. Kaksi vuotta sitten vaan tuli tytön kotoa jotain negatiivisen sävyistä palautetta, ja sen jälkeen konsulaatti ilmoitti, että hän ei näitä hommia tee. Minulle ilmoitti, että ota sinä vaan ne hommat, mutta kyllä ne sieltä tytön kotoa sutkin vielä haukkuu.

No, eipä oo vielä kahden vuoden aikana haukuttu.

Muttaettäjottaniin. Miten tyhmä voi aikuinen ihminen olla? Ihanki oikeesti joku kuvittelee, että häntä pidetään parempana ihmisenä, kun leveilee tommosilla asioilla muille? Kaikenhuippuna vielä se, että valehtelee silmät kirkkaina. Toivottavasti tajuaa edes hävetä, kun varmasti huomasi, että minä kyllä kuulin kaiken sen potaskan mitä muija suustaan päästeli.

Ja nyt pitäisi jaksaa vielä mennä katselemaan muijan naamaa vähäksi aikaa. Sitten ajelen taas Marken luo syömään sen kanasalaattia ja illalla mennään kattomaan Essentiaa johonki mörönpyllynmutkaan.

Marke ajaa.