Puolenpäivän tienoilla herätessäni mä olin suorastaan pelottavan aktiivinen. Nakkasin lakanat koneeseen ja järjestelin ensimmäisen lehtikasan kuosiin, että sain kirjahyllyyn lisää tilaa. Se innostus kyllä tosiaan katkesi sen ensimmäisen kasan jälkeen, vaikka olis vielä kolmisen iiiisoa kasaa käymättä. Taidan vaan tunkea kaikki lehtikeräykseen sen kummempia kahtelematta.
Sitten mä aloin mouruumaan Isännälle, että mä haluan kirpputorille. Isäntä ei kyllä ollu läheskään yhtä innokas lähtemään, kun mie, mutta muutaman kerran kun nätisti pyysin, niin alko se vetää kenkiä jalkaansa. Mentiin kyllä tohon mein lähikirppikselle, mikä ei oo laadultaan mikään kaikkein paras.
Siis mä en todellakaan odota, että kirppiksillä myytäis uudenveroista tavaraa pilkkahintaan. Mutta sen verran mie kyllä oletan, että ne myynnissä olevat tavarat olis edes puhtaita! Suurimmassa osassa kirpputoreja ne myynnissä olevat vaatteet on kyllä puhtaita ja ehjiä, mutta tuolla missä me nyt käytiin tulee kyllä usein vastaan jotain ihan muuta.
Mä olen kyllä sitä mieltä myös, että olkoon joku vaate miten hyväkuntonen ja puhdas tahansa, ei siitä kukaan ole valmis maksamaan samaa hintaa, kuin uutena oikeesta kaupasta. Takit, farkut ja kengät on semmosia, mihin voi sen kympinkin pukata (tai vaikka vähän enemmänkin) jos kyseessä on selkeesti hyväkuntonen tuote. Mutta en tosiaan mihinkään t-paitaan laita montaa euroa, jos se on kuitenkin käytetty.
Samoten mä ihmettelen sitä, kun ihmiset myy vanhoja pehmoleluja pois. Jos se lelu on joskus ollut valkoinen, mutta nykynen väri on keltanen/harmaa/ruskea, niin sen paikka on sillon kyllä kaatopaikalla, eikä kirpputorilla. Sama koskee linttaanpoljettuja kenkiä, rikki repeytyneitä kirjoja tai kolhiintuneita astioita.
Mutta sattu kyllä tosiaan löytöjäkin vastaan. Mä sain yhden tosi kivan, siistin ja uudenverosen topin kolmella eurolla, Isäntä bongasi jonkun pc-pelin vitosella. Samaista peliä myydään Prismassa kolmeenkymppiin. Sit mä sain kahdella eurolla ihanan Nalle Puh -mukin, jonka vetosuus on varmaan melkein nelisen desiä! Tämmöstä mä oonki hakenu, saa kerralla kunnon satsin teetä.
Mutta niin, kun mä kattelin sitä romumäärää tuolla, niin tuli kyllä mieleen, että ihan hyvin voisin kantaa omiakin vanhoja törkyjä kirppikselle. Ite oon kyllä aina ollu sitä mieltä, että noi mun kuluneeksi käytetyt ja pestyt vaatteet kelpaa ainoastaan kierrätykseen tai roskikseen, parhaimmat lahjotan ihan ilmatteeksi kavereille. En todellakaan kuvittele, että joku haluis maksaa vitosta mun venyneestä ja vanuneesta topista, tai kymppiä loppuun kävellyistä tennareista.
Että joo, musta on tullu kyllä aika snobi. Mie tykkään ihan hirveesti käydä kirppareilla , mutta toi paikka kyllä taas järkytti. Samoten, kun käytiin vieressä olleessa Siwassa, niin jäi kyllä salaatit kauppaan. Lisäksi mä sain kylmiä väreitä, kun kattelin lähiöpubia ja kampaajaa, mitkä sijaitsi samassa rakennuksessa. Siihen kampaajalle en kyllä menis, vaikka olis mikä hätä, näytti ulospäin niin kämäseltä paikalta!
Että juu, vaikka tienaan ihan pirun vähän ja elän varmaan jollain köyhyysrajalla, joku raja mullakin on. En mä tietenkään väitä, että kirppiskuteissa kulkeminen on jotenkin noloa. Siis sieltä saa tosi kivoja vaatteita, jos osaa vaan ettiä! Kun katon omaan kaappiini, niin suurin osa mun laukuista, kengistä ja pari takkiakin on kirpparilta lähteny mukaan. Sama koskee mein kirjoja, levyjä ja leffoja. Mutta kaikki kulmapubit ja epäsiistit lähikaupat ja kampaajat, ei kiitos mulle. Ennen kiristän sitten jostain muusta, käyn kaupassa Prismassa ja leikkuutan tukkani keskustan törkysen hintasessa kampaamossa.
Mutta joo, seuraavaksi voisin leikkiä vähän lisää snobia ja vaihtaa sänkyyn puhtaat lakanat. Mulla ois kaapissa ihan sikamainen läjä silitystä kaipaavia liinavaatteita, kun vaan viittisin.
Ehkä mä sitten huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti