Tiesitkö olevasi taivas sisälläni

Marke saatto mut parkkipaikalle, kun lähdin ajelemaan sen luota takasin himppeen. Pakkasin siinä auton, poltettiin röökit, halattiin ja lähdin sitten ajelemaan kotia kohti. Kun mä lähdin ajelee, ajoin Marken ohi kun se käveli takas sisälle, vilkutettiin vielä viimesen kerran. 

Mun sydäntä puristi hassusti, kun mä vielä vilkasin peiliin ja näin, kun Marke tassutteli siellä lumista jalkakäytävää pitkin kohti omaa residenssiään. Me nähdään seuraavan kerran vasta pääsiäisenä, kun nyt on tässä säntäilty kahden viikon sisään kaks kertaa vaikka ja missä. 

Eilen me ajeltiin Sernan luona kylässä. Mun oli niin hyvä olo, kun me istuttiin kaikki kolme Sernalandian sohvalla, mä  ja Marke kinattiin päivän ruuasta ja Serna heitteli omia kommenttejaan väliin. Naurettiin välillä mahat kippurassa ja tuli niin semmonen fiilis, että me nähdään nykyään ihan liian vähän kolmestaan. 

Kun asiat olis vähän toisin, me pakattais kesäkuussa kaikki kolme matkalaukut täyteen ja suunnattais yhdessä Berliiniin. Mä en mitään muuta haluais niin paljon, kuin sitä, että me saatais Sernakin mukaan. Nyt meidän ei Marken kanssa auta muu, kuin sählätä Berliinissä menemään Sernankin puolesta. Vähän kyllä kammottaa, että mihin me oikein onnistutaan ittemme sotkemaan, kun Serna ei oo pelastamassa meitä tilanteista pois. Kuten vikana iltana Hampurissa, kun Marken kanssa sotkeuduttiin kulmaravinteliin vähän juomaan tequilaa... Me siinä kiivaasti mietittiin, että tilattaisko vielä yhdet, kun Serna ilmoitti tarjoilijalle, että me haluttais nyt maksaa. 

Onneksi niin, me ois muuten varmaan aamusti herätty Marken kanssa niitten tarjoilijapojujen vierestä.

Olen mä vaan niin monta kertaa miettiny, että missä mä oikein olisin ilman noita kahta. Vajaan kahden viime vuoden aikana mä oon kokenu ja säätäny enemmän, kun varmaan viitenä edellisenä vuonna yhteensä. Mä en olis tullu lähteneeksi Hampuriin yhtään kenenkään kanssa, ellei Marke olis siitä alkanu ihan tosissaan puhumaan.

Mä en myöskään olis kenenkään toisen kanssa toteuttanu kaikkia niitä hulluja päähänpistoja, mitä Sernan ja Marken kanssa on tehty. Me on nukuttu autossa Raumalla yhen huoltsikan pihalla (Marken kanssa kaksin kahteenkin kertaan), ajeltu keskellä yötä eka kaikki Raumalle, sitte vähä Satakuntaa edestakasin, sitten Turkuun ja lopuksi takasin Satakuntaan. Lisäksi me on kimpassa kohellettu ja säädetty niin paljon, että jokaisella on varmasti jotain, mitä muistella. 

Mä en vaihtaisi päivääkään pois. Mä harvemmin olen mikään suurien sanojan mestari, mutta pienessä pierussa tai tämmösen hyvän fiiliksen kanssa mä saan sanottua, että mulla on kyllä nuissa kahdessa kiinni jotain niin suurta, etten halua ikinä päästää irti. En mä tietenkään väheksy tässä ketään muita mun ystäviäni, mutta Marken ja Sernan kanssa me on eniten tehty ja toivottavasti tullaan vielä paljon tekemäänkin. 

Siinä on kaksi ihmistä mun elämässäni, joiden kohdalla mä en kyseenalaista mitään. Jos jompikumpi soittaa mulle, että nyt tuut heti tänne, niin mä oon jo menossa autolle, ennen kun kysyn, että miksi. Samoin mä tiedän omalla kohdallani, että jos mun on hätä, niin varmasti saan apua. 

Mulla saa olla ihan helvetillisen hirveä päivä, että nuo kaksi elämäni eläintä ei sais mua piristymään, edes muutaman asteen vertaa. 

Mun Marke ja Mun Serna, jos elämä ei olis viskannu meitä kolmea samaan kasaan joskus, niin tästä maailmasta olis jääny niin monta naurua nauramatta. ♥ 

 ...tiedätkö käyneesi
minun sielussani
en edes itse tiedä siellä käyneeni
luulen sinut nähneeni
jossakin aiemmin
lapsena kun uskoin ihmeisiin...