Loputtomalta tuntuneen työpäivän ja hermoja kokeilevan ajomatkan jälkeen mä lopultakin selvisin Marken luo Mänsesteriin parisen tuntia. Tein muuten ihan vitun näyttävän pihaanajon, kun peruutin autoa parkkiin niin pudotin sen penkkaan siinä samalla! Voi jumalan kiitos pihalla oli jotain ihan ylikilttejä Tamperelaisia, jotka pukkas mun auton ylös sieltä penkasta. Markeki sen verran selkävammanen, että ei me sitä autoa olis kaksisteen sieltä ylös saatu, vaikkei kovin syvään uponnukaan. Sillai sopivasti petti tienreuna alta.
Oi oi oi, ihan justi pitäs rynniä suihkuun, sit väsätä ekat paukut ja alkaa tälläämään. Kahteen kuukauteen ei oo Marken kans käyty missään. Ja kyllä, se on meille todella pitkä aika! Tänään sit päästään nollaamaan ja tanssimaan ja juhlimaan ja nauramaan ja vaikka vallan mitä.
Tänään minä aion olla kaunis ja pitää hauskaa. Eli käytännössä juon itseni kauniiksi ja rohkeaksi ja sitten mennään sillä vauhdilla, että heikkopäistä hirvittäisi. Huomenna on todennäköisesti taas ikimuistoinen rapula, mutta yleensä rapulan määrä on suoraan verrannollinen illan mukavuuteen. Tai niin mä ainakin joka kerta koitan itelleni uskotella, että edellinen ilta oli kaiken sen yrppäämisen ja voivottelun arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti