Mulla nousi aamulla bussissa vitutuskäyrä vaarallisen korkealle. Mä taidan olla jotenkin poikkeuksellisen tyhmä tai jotain, kun minä en ihan aina ymmärrä. Tänä aamuna minä en ymmärtänyt sitä, että minkä ihmeen takia kaverin kanssa ei voi bussissa istua vierekkäin? Minkä takia pitää mennä peräkkäin, sitten kääntyä istumaan selkä ikkunaan päin, viskata kassi ja jalat siihen viereiselle penkille ja seurustella kaverin kanssa selkänojien yli? Okei, tämä on ihan ymmärrettävää, jos on ainoat matkustajat koko bussissa. Mutta hei, Turun joukkoliikenteen bussit on aamulla seiskan ja kasin välillä aika täyteen ammuttuja! Että jos ne töppöset ja kassit ja pussit on pakko saada omalle penkille, niin sitten on paras olla pyörittelemättä silmiään ja tuskailematta ja tuhahtelematta, kun joku onneton pulliainen erehtyy toteamaan, että minä se tulisin tähän istumaan. En tosiaan ala puolta tuntia seisomaan paikallisbussissa vaan sen takia, että jonkun vatipään Converset on saatava penkille ja kaverin kanssa ei perseet mahdu vierekkäin.
Ihan oikeasti, tuossa tilanteessa minun alkaa aina tehdä mieli iskeä näitten tyyppien päät ikkunasta läpi.
Nytkin pitäisi kohta lähtee tallustelemaan duunista kohti pysäkkiä ja matkustaa siitä suuhygienistille. Voi ristuskelevtu, että kiinnostaa ihan hirveästi. Tällä fiiliksellä ei tarvitse olla, kuin yksi räkivä teini pysäkillä tai valittava mummeli, niin minun järki huutaa aikalisää. Tiistait on perseestä, viikon pahin työpäivä, ihan oikeasti. Tänään mä olen ollut vielä koko päivän taas kerran liian väsynyt. Viime yönä nukuin kyllä huimat yhdeksän tuntia, mutta eihän se nyt kahden yön unia vastaa. Oon siis päivän aikana suorastaan fantasioinu siitä, kun käyn illalla kuumassa suihkussa, rasvaan itteni ja sukellan sen jälkeen Sauli kainalossa peiton ja tyynyn väliin. Maltan tuskin odottaa...
Sitten vielä, kun saisi nukkua koko yönsä rauhassa. Meillä oli taas aamulla marttyyrien kokoontumisajot, kun allekirjoittanut vissiin erehtyi taas kuorsaamaan viime yönä. Siis joo, kyllä minä uskon, että minä kuorsaan. Mutta mitenkä se ihan oikeasti on mahdollista, että kukaan muu ei sitä kuorsausta koe niin häiritsevänä, kuin oma Isäntä? Joka siis katsoo tarpeelliseksi töniä vähän väliä ja uudestaan minua joko a) kokonaan hereille tai b) havahtumaan sen verran, että en varmasti nuku kunnolla ja kuorsaan lisää. Miksi sitä ei sitten vaan voi koota tyynyjään ja peittojaan ja painua sinne sohvalle? Ja siis nimenomaan painua vaan sohvalle, ei matkalla paiskoa ovia mielenosoituksellisesti ja aamulla olla kuin perseelle ammuttu karhu. Ihan kuin minä nyt tahallani kuorsaisin. Minä olen sitten totta kai myös kiukkuinen ja marttyyri, kun joku on yöllä alkanut kiukuttelemaan ja minunkin unet häiriintyy.
Isäntä itse nimittäin kuorsaa niin, että ikkunaverhot heiluu makkarissa. Kyllä se minua alussa haittasi, mutta kun siihen on tottunut niin mikäs siinä. Minä ihmettelen, miten minun vieressä (tai mun kanssa samassa huoneessa) on kyennyt viimekin aikoina nukkumaan monikin ihminen, eikä ole ketään se minun jumalaton kuorsaamiseni haitannut. Noh, mikäs tässä sitten taas. Minun puolestani saa Isäntä taas leikkiä marttyyria ja nukkua olohuoneessa sillä ilmapatjalla. Mulle on kyllä sitten ihan turha vinkua, jos selkänsä saa kipeäksi. Minä en nimittäin sängystäni siirry, hänen ongelmansa niin hän voi sen myös ratkaista. Minulle on sitte ihan turha tulla itkemään, että mihin se läheisyys on tässä parisuhteessa kadonnut. Tulkoon itse sitten makkariin vonkaamaan, jos mieli kerran niin kovin tekee. Minä en suostu sitäkään tekemään, en ainakaan sillä narisevalla ilmapatjalla.
Että en tiedä. Ei kai kenenkään loppuelämä voi tällaista olla. Vai voiko muka? Jokunen aika sitten Isäntä keksi, että hänen ahdistushäiriönsä syy on se minun kuorsaamiseni. Jaha? Sitten olisi varmaan syytä laittaa vaimo vaihtoon, jos yksi kuorsaaminen aiheuttaa jo sellaisiakin vaivoja. Tästä seurasikin kuningasidea, että "Haetaan uus kämppä, semmonen että saadaan kumpiki omat makkarit." Joo, hae kuule ihan keskenäs vaan. Kyllä minusta pääsee helpommallakin eroon.
Mut nyt hammaspesulle, kun pitää raahata ittensä vielä suuhygienistille. Pesen ite hampaat valmiiksi, ettei se vaan joudu tekemään liikaa töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti