Aino. sanoo:
Oliskohan se ihan pälli idea, että lähtis opiskelee ens syksynä. *whistle*
Marke sanoo:
Kuule ei, jos vaan löydät jotain.
Niin. Jos vaan löytäisin jotain. Nyt on taas semmoinen hetki, että on pakko katsoa tosiasioita silmiin ja alkaa pitää myös niitä takaportteja auki, kun ensi syksystä ei todellakaan ole mitään tietoa. Kotiin minä en voi työttömäksi jäädä, siinä ei käy muuta, kuin huonosti. Rahaa ei kovin kummia tule mistään, mikä johtaa sitten siihen, että tässä taloudessa kiukkutelee sen jälkeen kaksi ihmistä. Minä kiukkuan, kun ei ole rahaa, Isäntä kiukkuaa, kun ei jaksa kuunnella minun kiukkuamistani. Että mene töihin ja tienaa sitä rahaa. Että ei kiitos. Minä tulen muutenkin lyhyen ajan sisällä hulluksi, jos minulla ei ole elämässä mitään säännöllisyyttä ja rutiineja. Meikäläisen kohdalla pitkä työttömyys hyvin äkkiä tarkoittaisi sitä. Minussa kun ei ole sitten yhtään semmoisen hyvän vaimon vikaa, joka tykkäisi ruuanlaitosta ja kodinhoidosta, että aika paksua purtavaa sekin olisi. Makaisin sohvalla ja tuijottaisin telkkaa, kun kaikki kaveritkin olisi töissä tai koulussa.
Noh, tutkailin tuossa ammattikorkeakoulun koulutustarjontaa, enkä tainnut tulla hullua hurskaammaksi. Olisihan siellä montakin sellaista alaa, mikä ehkä mahdollisesti kiinnostaisi. Mutta vain ehkä. Lisäksi sekin raaka fakta on myönnettävä, että minun papereillani ei mihin tahansa laitokseen päästäkään sisälle. Lukiossa tuli laiskoteltua niin paljon, että nyt minä saan maksaa siitä hyvästä. Siitä paperista kun siirtyi muutamat numerot myös ammattikoulun päästötodistukseen, vaikka ammatillisista opinnoista hyvät numerot sainkin.
Teinpä sitten vähän ammatinvalintatestiäkin. Ne kysymykset oli vähän hassuja... Haluaisitko harrastaa piirtämistä tai maalaamista? Haluaisitko soittaa jotain instrumenttia? No hitto, kyllä kyllä ja kyllä! Sitä harrastamista vaan rajoittaa se, että piirtää minä osaan vaan jotain tikku-ukon tynkiä. Tai lapsille dinosauruksen malleja tai kärpässieniä töissä. Että nämä hieman rajoittuneet kuvataiteelliset lahjat vähän rajoittaa nuitten kahden ensimmäisen asian harrastamista. Joo, tykkäisin minä jotain instrumenttiakin soitella. Mutta kun siitäkin on jäänyt ihan alkeita myöten kaikki opettelematta, että hyljätty on sekin idea.
Ammatinvalintatestin tuloksena mulle sopivia ammatteja olisi mm. Kulttuurisihteeri, kuvaamataidon opettaja, maskeeraaja, musiikin opettaja, muusikko tai näyttelijä. Että joo. Enpä ihan tuon varaan laskisi. Opettajaa minusta tuskin tulee, vaikka muutaman kerran on OKL:n tullu haettua. Nyt varsinkin, kun sitä luokanopettajan hommaa on vierestä useamman vuoden katsellut, niin ei kiitos. Kulttuurisihteerin kohdalla en sano yhtikäs mitään muuta, kuin sen, että minä ja tuo ammattinimike ei taideta ihan mahtua samaan lauseeseen.
Muusikko tai näyttelijä, joopasen joo. Tässä varmaan pitää olla myös vähän realisti. Nimittäin, minkähänlainen työllistyminen mahtaa noilla aloilla olla. Ehkä pitäisi olla vähän enemmän lahjaa suuntaan jos toiseenkin, mieli vaikka muusikoksi valmistua. Ei mahda riittää, että osaan soittaa pianolla Ukko Nooa ja Jänis istui maassa. Ehkäpä jopa Pienet sammakot muistuisi mieleen pienellä harjoittelulla. Noh, näyttelijää minusta ei kyllä tule. En vaan yksinkertaisesti osaa.
Ehkä taitaa tämän suutarin nyt ainakin tällä hetkellä olla syytä pysyä lestissään. Tälleen yötä vasten onkin muuten ihan hillittömän järkevää alkaa tutkia mitään tällaisia elämää mullistavia juttuja. Varsinkin, kun aamulla pitää mennä töihin melkein kolmen viikon loman jälkeen. Ajatus ei houkuttele sitten p*skan vertaa, mutta jostain se vaan on elantonsa revittävä. Kaippa tämä tuskastumisen ja ahdistumisen tunne menee ohi, kunhan vaan pääsee tuohon arjensyrjään kiinni. Pitänee aamulla jaksaa Isännällekin vielä tuskailla tästä Mitäs jos Rouvasi alkaisi uudestaan opiskelijaksi -ideasta.
Mutta nyt minä menen kaivautumaan sen kainaloon, olenpahan ainakin omassa sängyssä, vaikka ei uni meinaisi millään tullakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti