Aamulla tuli kiire lähtö ja siinä tohinassa mä unohdin mun kintaat kotiin. Isäntä tarjos kyllä autossa mulle omia hanskojaan, mutta ne oli mulle niin hiton isot, että päätin pärjätä töihin asti ilman. Nappasin sitte töissä löytötavaralootasta jotkut kintaat itelleni lainaksi. Sormet kyllä sinersi komeasti siinä vaiheessa, kun olin porhaltanu bussipysäkiltä töihin.
Musta on tullu ihan hirveen kylmänen viime aikoina! Ennen mä saatoin hummailla talvellaki t-paidalla, ennen oli hiki, kun että paleli. Nykysin mulla saa töissä olla vähintään huppari päällä, ettei mua palele. Ilman pitkiä kalsareita en asunnosta poistu näillä pakkasilla, vaikka ei tuolla ulkona nytkään ole, kuin kymmenisen astetta. Lisäksi siellä toki on erittäin seksuaalisesti virittävä meriviima, mikä yltää aina luihin ja ytimiin asti, vaikka olis miten paljon survonu vaatetta päällensä. Lisäksi mä nykyään survon ihan suosiolla farkkujen päälle toppahousutkin, muuten tulee kylmä.
Tällä viikolla heräsin kahtena yönä, kun hampaat melkein löi loukkua kylmästä. Sen jälkeen oon jo illalla menny suosiolla nukkuu pyjama päällä, ettei tarvi yöllä herätä palelemaan. Normaalisti mä herään yöllä siihen, että oon hikoillu tyynyni märäksi. Tänäaamuna suihkun jälkeen vedin fleecehousut ja villatakin päälleni. Fleecet tuntu ihan liian miellyttäviltä, houkutteli kovasti ajatus vetää niiden päälle toppahousut ja lähteä siltään töihin. Mä vaan luulen, että nää pinkit mulkosilmäisillä norsuilla koristetut housut ois vähän turhan eeppiset työvaatteet.
Hitto soikoon, sekin taitaa olla joku vanhuuden ensioire, kun ei enää jaksa murehtia siitä, että näyttääkö idiootilta. Pääasia, että ei tarvii palella! Ei tulis enää kuulonkaan, että lähtisin ulos ilman pipoa, mitä tein melkein koko viime talven. Hilluin vaan huppu päässä, ettei tukka menny ihan petolinnun perseeksi sen pipon takia. Nykysin sitten tuskailen enemmän tukkani kanssa ja sudin sitä vähän väliä johonkin suuntaan, mutta piposta en luovu.
Kotona mä tosiaan hummailen jatkuvasti näissä fleecehousuissa ja hupparissa. Jalassa on vähintään villasukat, mutta mieluummin punaiset aamutossut, jotka sain joululahjaksi töistä yhdeltä muruselta. Mä menen melkein paniikkiin ajatuksesta, että tuolla ulkona vois olla vielä enemmänkin pakkasta, vaikka semmoset keposet 25 astetta. Tuun niin kuolemaan sitten. Sitä varten mulla on töissä valmiina toinen takki, minkä saa survoa villakangastakin alle, että en kilahda umpijäähän ulkona. Okei, mä teen niin jo siinä vaiheessa, kun pakkasmittari laskee 15 pakkasasteen kohdalle.
Saatan alkaa vakavissani harkita myös lämpökerraston hankkimista. Se ei tuo vanhuus tuu tosiaankaan yksin, kun ei enää kroppa kestä tuota ulkona jylläävää pakkasta. Jumalauta, tulis jo kevät ja lämmin! Pääsisin sitte valittaa, kun hikoilen jatkuvasti, kuin Pate Mustajärvi keikalla.
Ps. Arvatkaa kuka lähtee lauantaina viihteelle?! Arvatkaa, kuka ei malta odottaa?! Arvatkaa, kuka aikoo olla aika hyvässä huppelissa ja pitää ihan hirrrrmuisen hauskaa ihan superihanien ihmisten kanssa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti