Mä olin tänään ihan hirveän reipas, suorastaan ylitin itseni. Olin meinaan kahteen otteeseen tänään luistelemassa! Aamulla olin kakkosluokkalaisten liikkatunnilla hosumassa ja ohjaamassa opiskelijaa, mikä oli mielestäni ainakin omalta kohdaltani ihan onnistunu juttu. Iltapäivällä sitten suorastaan liitelin rättipoikkipuhki väsyneenä jäälle oman porukan kanssa.Kroppa selviytyny viime torstain tärskystä sen verran hyvin, että uskalsin lähtee uudestaan luistimille.
Aamun tuntien jälkeen mä palelin ihan horkassa koko päivän. Tein siis henkisen muistiinpanon itelleni, että ens maanantaina mulla on sitten vaihtovaatteet mukana, että en hillu samassa hupparissa koko päivää, missä oon aamulla hikoillu ulkoliikunnassa. Suihkusta keskenpäivän on turha haaveillakkaan, siihen mun aikani ei riitä. Palelu tietty aiheutti sit myös sen, että väsyttä entistä enemmän koko päivän. Tää kyllä vissiin sitten näky jo iltapäivällä, kun poikien liikkaope tuumasi oikein sääliätihkuvalla äänellä, että voi meidän pientä ressukkaa.
Ressukaksi mä kyllä itteni tunsinkin, kun pipo vinossa viuhdoin menemään ja nälkäkin alko vaivaamaan. Mutta olenpahan ainaki painanu duunia tänään, jos nyt tommosesta asiasta niin voi sanoa!
Tästä pääsenkin taas lempiaiheeseeni, eli siihen, että mua nukuttaa ihan armottomasti. Yllättäen taas simahdin bussiin ja keikuin semmosessa ihme horroksessa, että näin uniaki. Siinä unessa Marke oli käyny mein yhteisessä blogissa räyhäämässä jotain ja saanu siihen samanlaisen räyhäyskommentin takasin. Oikein säpsähdin hereille. Tällä kertaa ei kyllä tarvinnu heti alkaa kännykällä dataamaan ja varmistamaan, että olihan se varmasti unta. Oon vissiin vähän liikaa touhunnu tän blogin kanssa, kun toisinaan nään hirveen todentuntusia unia. Niissä unissa yleensä joku on blogannu jotain muhun jollain tapaa liittyvää ja ne on niin todentuntusia, että herättyään on pakko tarkistaa, että oliko se sittenkin vaan unta.
Samoin mulle käy joskus tekstareiden kanssa. Unessa joku tekstaa mulle, sit herään ja otan puhelimen käteen todetakseni, että en mä oikeasti ole mitään viestiä saanut. Tutkimattomia ovat alitajuntani ja unieni tiet, sanoisinko.
Niinpä niin. Että oliko minulla tänään jotain sanottavaa? Eipä ollut ei.
[x] ja kiviäkin kiinnosti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti