Nukahtamisen hankaluus ja ihanuus

Minä rakastan nukkumista. Se on syömisen ja panemisen jälkeen parasta, mitä tässä kotona voi puuhailla. Tokihan sitä voi harrastaa muuallakin (kuten myös syömistä tai seksiä), mutta kotona se nukkuminenkin on kaikkein mukavinta. Kaikkein parhaimmat unet mä vedän kotona omassa sängyssä ja oman tyynyn kanssa.

Mä roudaan omaa tyynyä usein mukanani, jos menen yökylään jonnekin. Jos saan pääni alle jonkun epämääräsen löttänän, niin voin samantien sanoa yöunille hyvästit. Mä en voi kuvitellakaan nukkuvani ilman tyynyä tai sit jollain paskalla, missä tuntuu, että pää katkee yön aikana. En siis tarkota, että mun kavereilla tai missä ikinä yövynkään, on ainoastaan tämmösiä tyynyjä, mutta ainahan se uhka on olemassa. Marken luona mulla on tyyny millä pystyn nukkumaan, samoten kotikotona on yks semmonen tyyny. 

Sitten toinen juttu, minkä mä tarviin nukahtaakseni, on kainalotyyny. Marke sen taisi ääneen joskus tokaista, että turhaan sä ketään koitat huijata, toi kainalotyyny on hienompi nimitys unilelulle. No, niinhän se onkin. Mä en muista nukkuneeni ikinä ilman, että mun kainalossa on joko tyyny tai sitten joku pehmolelu. Mä muutin kotoa pois kassissa pupu, joka kainalossa olin nukkunut jo varmaan kymmenen vuotta. Se pupu lensi Isännän toimesta roskikseen ja tilalle sain ihanan karhun. Nykyään kainalotyynyn ja unikaverin virkaa toimittaa Sauli. Sauli reissaa usein mun mukana maailmalla, siitä saan hätätapauksessa tehtyä itselleni tyynynkorvikkeen. Jos mulla ei oo Saulia mukana, niin sit pitää olla ylimääränen tyyny tai hätätapauksessa vaikka huppari, minkä sullon kainalooni. Alkaa kyllä Saulikin olla siinä kuosissa, että pitäis varmaan pesuainetta ja kuumaa vettä näyttää... Mutta en uskalla, jos se menee siitä pilalle!

Sauli!

 Kun se nukahtaminen on mulle niin hiton hankalaa, niin mulla on iltasin aika tarkat rutiinit, mitä mä noudatan aina niinä iltoina, kun aamulla pitää nousta töihin. Siinä kasin ja ysin välillä mä alan hipsimään suihkua kohti, riippuen siitä, pitääkö pestä hiukset vai ei. Koska en voi mennä märällä tukalla sänkyyn, niin ne pitää pestä niin ajoissa, että ehtiivät kuivua. Tämä kuontalo ei kyllä kovin pitkää aikaa vaadi kuivumiseen, vartti ja päässäni kasvavat kymmenen karvaa ovat kuivia. Hiustenkuivaajaa en illalla käytä, kun siitä tulee kuuma.

Suihkun jälkeen mä avaan partsin oven ja jäähdytän makuuhuoneen kivan viileäksi. Sen jälkeen onkin edessä semmonen kokovartalorasvaus, parhaassa tapauksessa kolmella eri rasvalla. Naamalle on omansa, sitten vartalo ja lopuksi jalat. Lisäksi suihkun jälkeen menee vessassa oma aikansa, kun nypin naamaani, levittelen kaikkien näppyjen ja paiseiden päälle finnimyrkkyjä ja harjaan hiukset. Sen jälkeen käyn polttaa iltatupakan, pesen hampaat ja istahdan koneen eteen tai pyllähdän sohvalle kattomaan telkkaria.

Sänkyyn mä menen vasta siinä vaiheessa, kun oikeesti tuntuu sille, että unimatti on jo ovella tulossa. Mä käytän yövaatteita ainoastaan sillon, kun oon jossain yökylässä tai meillä kotona mun vieressä nukkuu joku muu, kuin Isäntä. Oon sen verran kohtelias nääs. Kaivaudun melkein huppukuuruun peiton alle ja sammutan valot. Tietenkin oon ekaksi säätäny vanhan kännykän herättämään aamulla. Sen jälkeen tarkistan vielä ainakin kahdesti, että onhan se herätys varmasti päällä. Lisäksi pitää vielä tarkastaa, että kännykkä on varmasti yöpöydällä ja siinä on pelkästään värinät päällä. 

Sitten sammutan valot, pää tyynyyn ja silmät kiinni. Vielä siinä vaiheessa mä kertaan mielessäni, että oon laittanu aamua varten vaatteet valmiiksi, pistäny pitkävaikuttaisen insuliinin ja parvekkeen oven verho on kiinni. Joo, asutaan kolmannessa kerroksessa, mutta makkarin ikkunan ja partsin oven edessä on oltava verho kiinni. Sinnehän voi joku jopa laskeutua liitovarjolla tai jotain...

Tästä kaikesta voikin siis päätellä, että mua väsyttää nyttenkin aika lahjakkaasti. Jos sitä tänäänkin tulis uni yhtä näppärästi, kun eilen. Poliisien jälkeen hetki datailua ja sit vaakatasoon ja kauniita painajaisia koko maailmalle.