Mä tulin keskiviikkona kotipuolesta Mänsesteriin Marken luokse viettämään lomanlopettajaisia. Me kekstittiin jo ennen joulua, että mä tuun loppiaiseksi tänne ja sitten mennään juosten baanalle.
Eilen käytiin moikkaamassa mun lapsuudenystävää ja meinattiin eksyäkin sieltä poistullessa. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, selvittiin keskustaan ja päästiin hakee mulle tissiliivejä ja jotain bilevaatetta. Molemmat onneksi löyty, ois muuten tullu iso ketutus ja vatutus.
Mä heräsin vajaa tunti sitten, Marke nukkuu vieläkin. Viime yönä mä heräsin, kun kuulin Marken puhuvan mulle. Kysyin sitten kovaan ääneen, että "ai mitä?" ja säpsäytin Marken hereille. Se oli vissiinkin puhunut unissaan. Tällä kertaa mä vaan taisin olla hereillä, kun vastasin sille. Joskus on meinaan unissaan höpisty kumpikin toisillemme. Ei selkeästi riitä se, että hereillä jutellaan...
Mä ehdin pelkäämään kotopuolesta lähtiessä, että se lähteminen olisi ollut ihan hirveen hankalaa. Mä pääsin yllättävän helpolla. En sitten tiijä, että minkälaiset ikäväitkut on vielä edessä. Varsinkin, jos juon vähän poruviinaa niin vollotan hyvinkin äkkiä. No, Marke on onneksi luvannut, että saan ulista sen olkapäätä vasten.
Mutta nyt minä menen tupakalle ja soitallan äitille, sen jälkeen menen hyppimään sänkyyn ja herätän Marken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti