Tuli taas huomattua, että ei mulla aina järki liiaksi päätä jyystä. Menin pesemään kylppäriä, hinkkasin sen varmaan kolmella siivousaineella lattiasta kattoon. Ei sitten tullu heti mieleen, että ihan turhaa tohon pikkuseen kopperoon on mennä hikoilemaan vaatteet päällä! Puolessa välissä oli niin hiki ja tuska, että oli pakko rääpiä ne kosteet vaatteet niskastaan ja siivota nakkena loppuun.
Mä saan välillä ihan jäätäviä tarmonpuuskia jonkun asian suhteen, eilen ja tänään se on nähty vessan ja kylppärin siivouksen kohdalla. Eilen hinkutin käytöstä poistetun tiskiharjan kanssa vessan puhtaaksi joka nurkkaa ja koloa myöten. Tänään tulin Prisman kautta kotiin, ostin kassillisen siivousaineita ja romppeita ja saippuahyllyn kylppäriin. Pesin nytten senkin ja virittelin hyllyn paikalleen, kelpaa taas istua pöntöllä ja suihkutella.
 |
Saas nyt nähdä, että mitenkä kauan tämä innostus kestää. Jos on yhtään vanhaa veneessä, niin unohtuu nuo pesut ja siivoilut taas siihen asti, kun alkaa paikat näyttää niin kamalilta, että voitais päästä johonkin sillä siisti -ohjelmaan. Niin mulle käy aina. Millon innostun tekemään käsitöitä, kokoamaan palapeliä, järjestelemään kirjahyllyjä ja niin edelleen. Innostus lopahtaa jossain vaiheessa, sitten se homma seisoo jonkun aikaa kesken ja joko a) teen irvistelemällä loppuun tai b) Isäntä menettää hermonsa ja tekee loppuun. Palapelien ja käsitöiden kohdalla tämä siis tarkottaa sitä, että ne siivotaan takaisin laatikkoonsa tai eteisen kaappiin odottamaan uutta tarmonpuuskaa.
Samoin mä tasaisin väliajoin päätän, että nyt mä opettelen leipomaan tai tekemään ruokaa. Ne päätökset kariutuu sitten siihen, kun on aika maistella aikaansaannoksia ja meinaa tulla itku. Melkein päivittäin ajattelen töistä tullessani, että kyllä minä sitten huomenna laitan jotain kunnon ruokaa ja alan taas ajatella, mitä suustani alas laitan, mutta niin. Sitä huomista ei vaan koskaan tule. Itsekurin puutetta, tiedetään...
Mutta nyt mä voin hyvillä mielin lipittää ystävyydenteetä, mitä keitin termoskannun täyteen. Oon saanu sairastamisen päätteeksi ainakin jotakin aikaiseksi ja Isäntä yllätti mut iloisesti, kun se antoi täällä imurille oikein ravakkaa liikuntaa mun tullessa kotiin. Jos mä vielä huomenna jaksaisin vaihtaa lakanat, niin siitä onkin hyvä siirtyä sitten lomanviettoon ja karata lauantaiaamusta junaan, joka vie mut kohti kotikontuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti