Mulla on ihan hillitön väsymys. Makasin äsken sohvalla ja kattelin telkkua ja silmät meinas väkisinkin lumpsua kiinni. Että rassaavaa se on tääkin lomailu, kun väsyttää vaikka onkin huidellu kymmenen tunnin yöunia.
Mummo soitti äitille äsken. Oli vissiin ihan kevyttä marttyyrikohtausta ilmassa, kun en oo vielä ehtiny mummon luona käymään. Kyllä teki taas mieli iskeä päätä seinään. Pirullako mä täältä metän keskeltä lähen mummon luokse keskustaan ilman autoo, on toi 15 kilsaa aika pitkä matka potkurillakaan päästellä. Ja ihan kun mä joskus oisin jättäny käymättä, jos täällä viikon reissulla olen.
No, huomenna mä hyppään Silin kyytiin ja meen kattoo mummoa, kun Sil menee suorittamaan omia sukulaisvierailujaan. En mä meinaan viitti sitäkään ajeluttaa koko ajan, että hei vie mut sinne ja tänne ja hae sillon ja tuollon, kun kaikki muut sattuu olemaan töissä.
Kummitäti tulee pääkaupunkiarealta kans mummelin luo tänä iltana kahden juniorinsa kanssa. Mun tarvii kyllä pari tupakkaa polttaa ennakkoon, että mä kestän räjähtämättä kattoa sitä touhua. Siis jos mua joku ottaa nuppiin niin se, miten ala-asteikäset lapset kitisee, vitisee ja vinkuu joka vitun asiasta. Sitten päälle valehdellaan silmät kirkkaina omalle äitille silmät ja suut täyteen ja äiti vielä menee ja uskoo.
Ja jos ei sitä omaa tahtoa muuten saada läpi, sitten vedetään rakastamiskortti esiin. Elikkä jos äiti ei suostu ostamaan uutta kännykkää, energiajuomaa, viimesimpiä levyjä, pelejä tai leffoja niin 12-vuotias isänmaantoivo kattoo äitiään suoraan silmiin ja toteaa marttyyriäänellä että Sä et äiti rakasta mua.
Että voi hyvä ristusvittuperkele sentäs. Mä olen tasan kerran kuullu ton lauseen kyseisen nappulan suusta ja oli kyllä pakko lähteä jonkun asian varjolla pois olkkarista, missä asiasta keskusteltiin. Mun teki mieli huutaa sille ipanalle, että nyt hei pikkusen kunnioitusta sun omaa äitiä kohtaan, joka on herranen aika tehny sun etees kaikkensa. Että ei todellakaan ole rakkaudesta kiinni, jos sulle ei kanneta kaupasta energiajuomaa tai toteuteta sun jokaikistä oikkuas.
Ihmetyttää sekin, että kuin vanhemmat kuuntelee tommosta omalta lapseltaan. Itelle ei oo koskaan tullu mieleen syyttää äitiä tai iskää siitä, että ne ei rakasta mua, vaikka on ihan hirveitäkin yhteenottoja ollu mun nuoruudessani. Mä tiedän myös sen, että jos olisin mokoman sammakon suustani menny päästämään, niin asiasta olis myös keskusteltu hyvinkin vakavaan sävyyn. Mua suorastaan oksettaa se, miten lapsi käyttää hyväkseen sitä, että syyllistää äitiään tolla, että ei muka rakasta. Hyi, sanon minä.
Hienoa, kun ketuttaa jo valmiiksi näin paljon. Mä voisin melkein napsauttaa saunan päälle ja inventoida sen jälkeen äitin kaapit läpi, että oisko täällä jotain mulle sopivaa mässyä missään. Saunasiideri puuttuu, mutta jospa toi vissy kelpais pahimpaan tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti