Siis ihan oikeesti

Nyt on pakko lopettaa tämä jatkuva syöminen ja mässäily, kun en enää kestä kattoa kuvaani peilistä. Kun loppuu loma, niin loppuu kaikki muukin. Tämän rouvan on pakko potkia ittensä välillä lenkille tai sitten jumpata hikipäässä kotona jumppavideon kanssa, karkkien ja muitten herkkujen mussuttamisen on loputtava.

Onneksi on olemassa, teetä, hedelmäsoseita, hedelmiä, vissyä ja laittilimua. Jos ainakin sais tämän jäätävän turvotuksen pois ja kehtaisi taas kattoo itteensä peiliin. En oo uskaltanu kävellä vaakaa päinkään viimeseen vuoteen, kun pelkään niitä lukuja. Sekin on maaliskuun puolivälissä väistämättä edessä, kun pitää käydä diabeteskontrollissa.

Viime keväänä pudotin viis kiloa, eikä se loppujen lopuksi ollut edes vaikeeta. Niitten takasinsaaminen oli vielä helpompaa, että jos nyt saisi vähän pysyvämpiä lopputuloksia. Eihän se ole kiinni mistään muusta, kun musta ittestäni. Kun mä vaan jaksaisin, kun mä vaan viitsisin.

Mä vaan vihaan tätä tunnetta, kun vilkasen peiliin ja sen jälkeen tekee mieli tunkea sormet kurkkuun tai vetää ittensä kokonaan vessasta alas. Yök, yök ja yök.