Edessä tulee olemaan niin tuskainen loppuviikko, kun vaan olla ja osaa.
Minä lopetin eilen mässäilyn, tarkotuksena olis nyt tosiaan saada tätä mukaan kertynyttä massaa pois. Eihän siinä mitään, hyvin olen pystyny olemaan ilman karkkeja ja herkkuja, mitä töissä on koko ajan ollu tarjolla. Eikä oo tarvinnu kärsiä nälkää tai mitään, oon vaan syöny vähemmän ja terveellisemmin, kun mitä oon tehny aikasemmin.
No. Huomenna alkaa kuukauden suositut. Mun olo on nyt jo ihan saatanan raskas, mahaa särkee, selkää juilii ja tissit on kummallisen tuntuset. Sanalla sanoen on painava olo. Mielialat tykkää heitellä ja viimestään huomenna kärsin välillä semmosista kivuista, että välillä nään tähtiä.
No mikä tähän kaikkeen auttaa? No suklaa tietenkin! Sitä on näinä päivinä uponnu levy ihan keposeen, että oon ainakin saanu mielen paremmaksi, jos ei muuta. Vaikka mulla nyt olis mikä, niin mä en saa sortua ostamaan sitä levyllistä maailman parasta herkkua. Koska jos mä teen sen nyt, niin se on menoa sitten. En mä sen jälkeen enää viitsi alkaa tuskailla uudestaan, ryven jonkun aikaa itsesäälissä ja inhoan itteeni, jatkan sen jälkeen taas eteenpäin syvissä itseinhon tunnelmissa, niinkun tähänkin asti.
Mikäs tässä on ollessa. Tupakkaa taitaa palaa vähän normaalia enemmän ja tee ja pepsi max on kavereita. Kun nää ekat menkat on ohi, niin muut menee sitten jo helpommin, ilman suklaatakin. Niin mulle kävi viimekin talvena. Voi Isäntä-raukka, sehän tässä varmaan eniten joutuu kärsimään, kun kilahtelen ja riehun tai oon ihan maissa taas pari päivää.
Vedän sitä turpaan, jos se ostaa mulle suklaata, että rauhottusin edes vähäsen.
2 kommenttia:
Sullakin on toi sama ongelma menkkojen kanssa. :DD Mulla on justiin hienosti alkamassa ja tein päätöksen aloittaa karkkilakon, ja ainut mikä pitää hengissä menkkojen aikana on suklaa ja tee. :D JA KAHVI! Mua pelottaa, että mitä tulee käymään, mutta eiköhän tää tästä.
Painonpudotus olis tietysti positiivista, mutta mulla ei se ole syynä. Mä haluan todistaa itelleni, että kyllä multa sitä itsekuria löytyy. Oliko sulla muita syitä ku tuo massan pois saaminen? :D
Mä taidan kommentoida näitä sun tekstejä usein... Mutta tää nyt onki yks kolmesta blogista, joita jaksan aktiivisesti seurata. :D
Jos oikeestoikeestoikeest on nii että ilman suklaata ei selviä nii kui olis joku korvike. Joku ei nyt niin hyvä, mutta vähäsen ees just sen ittesä makunen. Vanukas tai mousse. Niitäki on vähäsokerisia versioita. Toisaalt, aina on se vaihtoehto et korvikkeesta tulee vaa vihaseks.
Tokkiisa joo, kannattaa se ensin olla kokonaan ilman hergui et siihen ehtii elimistö tottuu kunnolla, sen jälkee kuitenki helpottaa ihan mielettömästi ne himot ja pystyy vähän säännöstelemään sitä mussuttamistaan eikä elä kaikki-tai-ei-mitään-meiningillä. Mut ei varmaa kannata mikää ehdoton olla asian suhteen.
Aikamoist kiduttamistahan se nyt vaa on jättää jotakin ruokavaliostaan pois, mut kyllä siihen pystyy. Itel on monta kertaa vuodessa hiilarikoukun katkaseminen ajankohtanen aihe ku alkaa vituttaamaan se miten leipää menee älyttömät määrät ja karkkiaki pitäs muka saada joka päivä - mielellää iso pussillinen. Ekat kolme päivää jollai maitorahkal ja hedelmillä on sellasta tappoo et ihme et ees hengissä selviää. Mut... sen jälkee vaa on niin paljo parempi olla, ja sitä pirteetä oloo yrittääki sitte muistella ku puree hammasta leipäosastolla eikä ota kun vaan sen ruispalapussin ja kaikki muut jää paikoillee.
Lähetä kommentti