Mä tuossa kotiinajellessa juutuin edessä turraavan mopoauton perään ja kirosin, kuin turkkilainen niitä saatanan keksintöjä. Ei tuntunu silläkään kuskilla olevan kyllä hajuakaan, miten semmosella melkein auton kokosella vehkeellä kuuluu tuolla liikenteen seassa kulkea. Sitten, kun mä huomasin, että sitä mautoa kuljettava neitokainen levitteli huulikiiltoa samalla, kun kohelsi kotterollaan eteenpäin, meinasin ihan oikeasti kilahtaa. Mieli ois tehny kiilata se siihen pientareelle auton kanssa ja pitää semmonen kevyt koulutus, että miten liikenteessä kuuluu oikeasti toimia. Kuulostan nyt nipottavalta vanhalta akalta (mitä mä kyllä taidan ollakin), mutta hei, kun kyse on omasta ja muiden turvallisuudesta niin vähän järkeä käyttöön kiitos.
Siinä pärrätessäni mä muistelin omaa teini-ikääni. Miten mä 15-vuotiaana kuvittelin olevani niin aikuinen, niin aikuinen. Silloin mä olin varmaan viisaampi ja kokeneempi, kuin tuun olemaan enää ikinä. Ainakin ulospäin. Todellisuudessa sitä oli niin hukassa, kun ei ihan oikeasti itekkään tienny, että missä se oma paikka oikein oli.
Mä olin loppujen lopuksi aika kiltti nuori. Okei, kyllä mä koettelin äitin ja iskän hermoja ja otettiin välillä aika rajustikin yhteen. Kaikkea tyhmää piti kokeilla, mutta siitä mä voin propsit antaa itelleni, että en mä mikään ihan täystoivoton tapaus ollut. Sen verran voin kyllä todeta, että jos kotona olis yhtään löyhempi kuri ollu, niin aika reippaasti olisin kävelly vanhempieni yli. Tiedä sitten, että missä nykypäivänä olisin, jos näin olis ollu. Tuskin ainakaan tässä asemassa, kuin nykyään.
Toki mä jo teininä omasin paljon teräviä mielipiteitä ja lauoin niitä ilmoille, jos koin sen tarpeelliseksi. Silloin mä en vielä hallinnu sitä taitoa, että mietin ja ensin ja puhuin vasta sitten. Noh, vanhetessa viisastuu ja näin pois päin... Lisäksi mulle ei olis tullu mielen viereenkään alkaa rätkyttämään vastaan, jos joku aikuinen sano jotain. Tyyliin siis mä en olis missään nimessä alkanu huutamaan ja haistattelemaan kellekkään vieraalle ihmiselle, jos joku olis puuttunu mun tekemisiini. Siihen kun tuntuu tänä päivänä törmäämään aika pirun paljon.
Jos vaan olisi mahdollista, niin mä oikein mielelläni kirjoittaisin kirjeen, joka alkaisi sanoilla Dear 15 year old me. Mä kertoisin elämän tosiasioista, sekä siitä, että kaikkea ei tarvii oppia varsinkaan niitten virheiden kautta. Mä kehottaisin miettimään jokaista asiaa vielä kerran ja ennenkaikkea käyttämään niitä omia aivoja. Lisäksi mä kertoisin, että mun vanhemmat rakastaa mua ihan hirveän paljon, niitten tehtävä vaan sattuu olemaan se, että laittaavat mut kuriin. Jos ne ei sitä tekisi, sen tekisi joku, joka ei ehkä olisi niin helläkätinen. Sit mä haluaisin kertoa senkin, että arvosta niitäkin pieniä juttuja omassa elämässä. Aina ei tarvii miettiä sitä, mitä multa puuttuu, mitä kaikilla muilla on, vaan pitäs olla onnellinen siitä, mitä mulla tällä hetkellä oikeasti on.
Tänä päivänä on aika huvittavaa myöskin toi nettikäyttäytyminen. Sitä tuntuu moni kuvittelevan, että internetin ihmeellisessä maailmassa voi laukoa ilmoille mitä vain ilman, että siinäkin joutuu seisomaan sanojensa takana. Ihan oikeesti on pari kertaa ollu housuun kuseminen lähellä, kun oon kippurassa nauranu sille, kun joku 14-kesänen tulee hyppimään nenille. Sitten, kun se tehdään vielä silleen oikein aikuismaisesti kirosanoja viljellen ja syytellään kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Tässä kohtaa on tehny mieli sanoa, että ole jumaliste hiljaa. Pakko noissa tilanteissa jonkun olla aikuinen, ja harvemmin se sattuu olemaan tämä nuorempi osapuoli. Kun mä olin sun ikänen, sä möngit vielä vaipoissasi.
Musta on kauheeta sekin, miten moni nuori tuntuu kuvittelevan, että he on maailman valtiaita, eikä kellään ole heidän tekemisiinsä mitään sanottavaa. Tai että ei ole valtaa tai oikeutta pysäyttää niitä tekemisiä. Herranen aika, tässä yhteiskunnassa vaan sattuu olemaan auktoriteettejä, joita on kunnioitettava! Jos ei siihen kykene, niin on aika äkkiä pahemmassa, kuin pulassa. Meidän on vaan hyväksyttävä se, että on olemassa säännöt ja normit, mihin meidän kaikkien on sopeuduttava ja sääntöjä noudatettava. Jos ensin hölmöillään, niin sitten on ihan turha värnytä perään, että niin niin, mutta kun minulla on oikeus. Juu, jokaisella on todellakin oikeus mielipiteisiin, mutta ne on osattava esittää asiallisesti. Sen lisäksi jokainen meistä on itse vastuussa siitä, mitä sieltä omasta suustaan ulos päästää.
Jos itse päästelet sammakoita suustasi ja joudut siitä vastuuseen, siitä on ihan turhaa alkaa syyttelemään ketään toista. Se jos joku kuuluu tähän tylsään aikuisuuteen, että on osattava itse vastata tekemisistään ja seistä sanojensa takana. Toiset sen oppii vähän nuorempana ja helposti, toisilla kestää vähän kauemmin ja opitaan kantapään kautta.
Mä en nyt todellakaan halua yleistää, että kaikki 13-vuotiaista ylöspäin olis ihan vatipäistä kansaa, en todellakaan. Mä törmään jo omassa työssäni hirveen usein fiksuihin ja kypsiin esiteineihin, joita onneksi suurin osa tuntuu ainakin tuolla meidän alakoulussa olevan. Valitettavasti vaan ne huonosti käyttäytyvät kaverit erottuu porukasta selkeämmin ja leimaavat käytöksellään koko ikäluokkansa samanlaisiksi idiooteiksi. Tämmösten tapausten kohdalla sitä vaan toivoo, että jospa tuollekin kasvais vähän järkeä päähän iän karttuessa.
1 kommentti:
Mua ärsyttää kanssa nää mun ikäluokkaan kuuluvat ihmiset. Ovat olevinaan niin aikuista, mutta keskustelutkin menee loppujen lopuksi pelkkiin henkilökohtaisuuksiin. En nyt sano, että itse olisin kovin fiksu tai aikuinen (uskoakseni "mitä tapahtuu jos pomppaa ja lyö päänsä tähän kelloon?" -tyylinen pohdinta ei kuulu aikuiselle), mutta uskon ainakin osaavani käyttäytyä. Niin liikenteessä kuin muuallakin.
Mutta ehkä eniten kupoliin ottaa ne, jotka valittaa koulumenestyksestään, kuinka "opettajat on vittu perseestä ja yhyy kun ne ei saatana osaa antaa mun ansaitsemaa numeroo!!111"
Se riippuu ihan omasta itestä, mikä se numero on. Mulle ysillä numeroiden laskeminen oli kauhee shokki, mutta toisaalta mä ymmärrän, että mä olin entisessä koulussa opettajien säälipisteiden antokohde kiusaamisen takia.
Mutta tosiaan, kyllä mua ärsyttää ne mummelitki, jotka mulkoilee kun nuorisorikollista kun menee ohi. :D Toisaalta, sekin on ihan vaan mun ikäluokan ihmisten syytä, murr! (Tunnen nyt kyllä itseni ihan kersaksi, mutta pikkuvikoja. :D)
Lähetä kommentti