Todella asiantuntevaa rustailua

Puolen tunnin hikirääkkitanssijumppa takana ja taidan tehdä kuolemaa. Nyt mä odotan sitä mahtavaa tunnetta, joka tätä kuolemanpelkoa muistuttavaa tunnetta yleensä seuraa. Voin taputtaa itteeni henkisesti selkään, ainakin mä tänään viitsin.

Mutta viitsinpä minä jotain muutakin. Tai oikeastaan lahjoin itteäni jostain syystä. Ehkä siksi, kun vaan halusin. Mulla oli töistä lähtiessä ajatuksena poiketa Yves Rocherilla, jos niiltä olis saanu semmosta ihanaa käsirasvaa, mitä äiti oli nettipuljusta tilannu. En iljenny äitiltä varastaa sitä, niin arvelin olla rehellinen kunnon kansalainen ja ostaa oman. Vaan perkele, en minä löytäny sitä puljua! Joten ostamatta jäi, tulipahan rämmittyä tuolla loskan ja veden keskellä ihan huvin ja kuntoilun vuoksi.

Mielipahaani marssin Sokokselle ja ostin jotain, mitä mä olen himoinnut jo jonkun aikaa. Lopultakin mun talouteni on sen verran kuosissa, että mulla oli ensimmäistä kertaa aikoihin varaa ostaa tätä!

 

Oon varmaan ihan päästäni vialla, kun paan monta kymppiä hajuveteen pienestä palkastani, mutta pitää sitä köyhälläkin jotain riemuja olla. Kiristetään sitten jostain muusta, ainakin mulla on oikeus tuoksua hyvälle. Mä niin rakastan tuota tuoksua! Ja se on ihan mun hajuvesi. Marke joskus sanokin, että toi tuoksuu mulle, kun mun ympärilläni aina leiju The Beat. En mä sitä päälleni pullollista kerralla kaada, että ihmisten nenäkarvat palaa, mutta hyvä hajuvesi tuoksuu pitkään. 

Jaaaa tuota tarttui mun mukaani sitten jotain muutakin. Näitäkin mä olen jo muutamaan otteeseen Sokoksella käydessäni hypistellyt... Nimittäin Cailapin Smoky Eyes -siveltimet.  Siinä toinen tavara, mihin mä satsaan ja oikein mielelläni. Se on meinaan jo todettu, että mä en ainakaan osaa meikata nätisti millään kälysillä luomivärisudeilla, mitä useimpien pakettien matkassa tulee. Että kyllä se meikkaaminenkin vähän välineurheilua on, mun mielestäni paremmilla vermeillä saa kivamman lopputuloksen aikaan.

Ja siis tokihan se silmien koristelu on harjotustaki vaatinut, luojan kiitos mä olen hoksannu ne hirveimmät yritykset tehdä yksin kotona, enkä kaupungille lähtiessä. Mä olen kuvitellu aina, etten mä osaa pätkääkään meikata, sudin vaan naamaani jotenkin ja näytän muitten mielestä varmasti sirkuspelleltä. Johtuen aika pitkälti siitä syystä, että oon eräältä taholta kuullu useammankin kerran palautetta meikkaamisestani. Kyseinen ihminen ei ite oo yhtään sen kummempi maskeeraaja, kun minäkään, oli vaan vissiin sitä mieltä, että kaikkien pitäis meikata samalla tapaa, kuin hän. Sitten, kun mä tein omalla tavallani, niin hänen mielestään se oli tottahan toki kaikkea muuta, kuin hyvä lopputulos.

Mä luulen, että Mai, Marke ja Serna on saanu mut uskomaan, että en mä ihan toivoton tapaus ole. Kertoo vissiin jotain mun itsetunnostani, kun heti muutaman lyttäävän kommentin jälkeen uskon olevani täys paska. Tai no, kyllä sitä itsetuntoa löytyy ihan omiksi tarpeiksi, mutta aika äkkiä sen saa pudotettua pohjamutiin. Varsinkin, jos heittää negatiivista kommenttia semmoseen ikävähköön sävyyn, vaikka se kuinka rakentavaksi olisikin tarkotettu.

Hah, sainpahan taas hetken kuvitella olevani suurempikin meikkibloggaaja, kun raportoin tänne päivän ostoksiani. Meikkivoide ois kans tarvinnu ostaa, vaan kun en kuollaksenikaan muistanu oikeaa sävynumeroa niin kauppaan jäi. Enkä jaksanu alkaa sotkemaan ja pelleilemään niitten testereiden kanssa, pitää pistää se numero muistiin ja hakea joku toinen päivä ja napata samalla pullollinen hiuslakkaa mukaan.

Ah, nyt mä voisin mussuttaa omenan ja keittää teetä. Näihin kuviin ja tunnelmiin! ♥

Ps. Autto muuten toi shoppailu sata kertaa paremmin, kun paraskaan suklaa. Pirun paljon tyyriimpää vaan...